Mut tässä muistojen päiväkirjassa - ei loppua olekaan
Vaikka sattuu mä selaan vaan
Niin nää vuodet vierii vaan - ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta - sitä oikein ponnistaa
Pitäiskö kaappiin kurkistaa - vai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa - ja uskoo parempaan
Kahden maailman väliin jään
Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itsellein suunnan mä teen