En enää koskaan laula rakkaudesta
en laula kurjista luoduista haaveista
en laula valheista joita kyynelillä maksetaan
ei siinä helvetissä hengittää voi milloinkaan
Kerroit kuinka sattuu kun oikeesti rakastaa
kun toiseen et voi luottaa enää milloinkaan
ne valvotut yöt muuttuu tuhansiksi murheiksi
ja aina kaipauksiksi niin helvetin vain kipeiksi
kun toinen pettää toista eikä sitä ymmärrä hän lain
että rakkautensa tuhoaa hän sekunnissa vain
on helppo katua ja luulla kaikki unohdettu on
kunnes huomaa verinen vain kyynel jäljellä on