IRC-Galleria

niin se vuosi on vain vierihtänyt taas eteenpäin kuin valuraudasta tehty höyryveturi. Välillä on kyyditettäviä tuolla mielen maailmassa että joutuu heittämään pökköä pesään että höyry puhkuis sisuksista vahvemmin ja nopeammin. Tosin on päiviä jolloin uunin vallitsee syvä hiljaisuus sekä pimeys vailla valon, valon joka odottaa kuin pieni hämähäkki paikkaa seitilleen. Mutta sitten on taas päiviä jolloin jaksaa ja on joku joka heittää pökköä pesään ja taas lähdetään.
Jokainen metri on kuitenkin jokin suunnitellut valmiiksi paljon ennemmin kuin olin edes voinut uneksia joskun asian tapahtuvan. Silti joskus silloin tällöin tuntuu että tämä maailma kulkee kuin raiteisiin kiinni pultattu vaunu jonka ohjaajaa ei näy.. ainoastaan sen elämän nopeudesta vastaava henkilö on aina paikalla. Minä.
Kuitenkin siitäkin kun tuossa joskus kirjoitin niin siinäkin välissä on taas sattunut ja tapahtunut kaikennäköistä. Jotain mitä ei ehkei tuonpuoleinenkaan ole ajatellut/suunnitellut, että silloin on pultit löystynyt vaunun kiinnikkeistä tai jopa irronneet mutta jollain tavalla pysynyyt kiinnittyneinä kuitenkin. Tässä kun oikein miettii asioita niin tulee oikeastaan suoraan sanottuna aika tyhjä olo..! Oikeasti! En pysty sanomaan mitään hienoa tilannetta nyt. Ei niin mitään muutakuin tyhjyyttä sekä pimeyttä ja jossain heijastuu hämähäkin kutoma hopeinen, kiiltävä verkko kuvastamaan tyhjyyttä. Kuitenkin muistoina valoisuutta suo unelmat jolloin on saanut soittaa.. Soisipa maailma niitä lisää tulevinakin päivinä.

Olen myös miettinyt tässä että mitä teen kaikille noille äänille pääni sisällä? Ne vain huutavat minulle ja sekoittavat ajatuksiani ohjaamalla mieleni aivan sellaiseen mikä on mahdottomuutta.. Tai osa minussa tahtoisi niin palavasti, mutta osa minusta yrittää herättää minua vaikka sekin tahtoisi, että se ei voi onnistua koska siihen on ollut mahdollisuuksia jo monta vuotta sitten, eikä ne toistu sinun outouden takia.. olet vain sinä etkä mitään ihmeenpää vaikka kuinka yrittäisit..
Eli mitä nämä huudot ovat? miksi ne minulle haluavat puhua juuri nyt? miksi minulle, mitä mä tein ansaitakseni ne? en mitään..en ole tehnyt mitään koska ei ole syytä edes tehdä kun täällä kaikki menee päin vittua kokoajan teit sä sitten mitä tahansa niin ei kaikki on vitulleen kotona, koulussa... mut en mä valita, valita kovin kovaäänisesti ainakaan.

Joskus tässä lähiaikoina olen halunnut nähdä taas sen Yhden Sekunnin tulevan.. ei väliä missä kunhan se tulis taas niinkuin silloinkin.. Eihän mulla mikään kiire ole mennä tästä niin hyvin ilman mitään suurempaa tapahtumatta se voisi ilmestyä taas silmiini, sieluuni, mieleeni, uniini. Huutoihini... Mutta mitä lujemmin pidän kiinni sitä enemmän keittiöveistäkin terävämpi hiuslanka viiltelee kämmeniini haavoja, mut ei mitä tahansa haavoja.. ei sitä tietäisi ellei ymmärrä tätä hiusta juuri nyt.. ehkä joku ymmärtää sen hiuksen toivottovasti edes joku. kuitenkin.. näkisipä joku tämän näkymättömän hiuksen edessäni, esteenä, kahleina. näkisipä joku sen ilman ettei minun tarvitsi koskea sen veitsen terävään pintaan joka syöpyy läpi käsieni, läpi ajatusteni suoraan sieluuni muodostaen itsensä näkyväksi oman vereni valuessa sitä pitkin ja jonka sinä huomaat, Mutta silloin se on liian myöhäistä. eli ymmärrätkö tämän langan? mitä tarkoitan tai mitä tämä lanka on ja mistä se on.. Autatko siis jos ymmärrät mistä ja mikä? Ainakin olen onnellinen siitä mistä sain tämän hiuksen tietää. varsinkin siitä mistä sain tietää tämän hiuksen olinpaikan. mut tietääkö kukaan mistä yritän puhua..eip..ehkä joku.?

On koeviikon alku. joillakin on tosin alkanut jo aijemmin ja jatkunut sitten mutta itselläni alkaa varsinaisesti kuten monella muulla tänään tämän yön jälkeen. Tällähetkellä päässäni huutaa jo niin moni ääni yhtäaikaa saamattaan vastausta että minulle on aivan sama miten tämä viikko menee, miten koko helvetin koulu menee miksi edes tulin tänne? tähän tuonne minne kaikkeuteenkaan saavuin.. seurasin päässä olevaa ääntä ja täällä nyt ollaan..syvällä sisimmässäni, palasina vailla halua. Desire.. niinhän se oli.. Desire of life.. ha.. selvä kaavio toki joo elämälle on, mutta ei sitä voisi helpottaa.. toki keskiajalle jos matkaisin pääsisin näistä "demoneistä" yksinkertaisesti poralla.. sanoisin vain lääkärille niistä ja hän lyö minut tainnuksiin.. aamulla kun (jos) herään huomaan päässäni tuuman kokoisen reijän josta paha veri on imetty ulos.. jos se tosiaan tepsii miksei me nykyään kokeilla samaa? jos ei ole pahoja ajatuksia enää niin mikäs sen parempaa..toki siinäkin oli se että joudun ruumishuoneelle yksin. yksin pimeässä ja synkkyydessä.. aika raukkamaista mutta pelkään pimeää josta haluaisin pois tällä mistä puhuin.. hiuksesta.. nähdään pääsenkö pois.

Do you have a strength, to know I'll go.
Cannot find the thing inside what I should know.
so keep searching. keep it searching..
tik tak tik tak there's the time what I have to follow.
so keep searching 'cause this search is going on..

24.5.2007
- J.M. -