IRC-Galleria

Harvoin tänne tulee kirjoteltua, Mutta nyt taas tuntu siltä että pakko.
Tuntuu siltä kuin joku kirous ois olemassa, tai sit mä vaan oon niin oman elämäni kulkija, ja mieluummin aina yksin. Seuraan saatan joskus jäädä riippuvaiseks ja tekee kipeetä olla sit joskus yksin, mutta niistäkin on aina selvitty, ja osattu nauttia niistä pienistäkin hetkistä mitä on joskus ollu.
Mutta Olen yksin ja pää täynnä niitä pieniä muistoja, hyviä sekä huonoja..
mieluusti olen aina rauhassa, vaikkakin seura kelpaa, mutta haluisin silti ola myös rauhassa siinä seurassa, outoa.. kaipaan kauheesti myös läheisyyttä mutta sitä on niin vaikeeta saada, sekin varmaan johtuu musta, koska ei kaikki synny täydellisinä. tjn.
Ihan kuin sukeltelisin nyt jossain säälin ja masennuksen suurvesillä, mutta ei se niin ole..
Olen ihan tyytyväinen kaikkeen siihen mitä mulla on tai on joskus ollut ja mitä tuleman pitää.. :D

Oon vihdoin lopettanu sen tupakoinnin, enköhän mä sitä noin muutaman vuoden yrittäny, mutta nyt vasta pystyin siihen muutaman kaverin avustuksella. jotka nekin varmaan teki vaan vastapalveluksen, koska menin ja sain niiden elämään jotain uutta sisältöö. mutta loppu hyvin kaikki hyvin. jokainen sai jotain, eikös se niin menekkin. vähän sama että "olipa kerran pieni kala, ja tuli isompi kala ja se söi sen, ja sit tuli viel isompi kala ja söi sen kalan joka oli syönyt sen pienemmän kalan, ja sit ihminen on ongelma ja nappaa sen kalan joka oli syönyt toisen kalan joka söi sen toisen kalan, ja jokainen sai jotakin... :D