IRC-Galleria

Onko minut nähty?
Kommentoi tähän NÄHTY, jos olet nähnyt minut joskus reality maailmassa.
Sen jälkeen kopioi tämä ja lisää omaan blogiisi ja katso ketkä ovat bonganneet sinut!

Haluaisinpa tavata pariskunnan, joka selvittelee suhdettaan 180 km/h vauhdissa niin, että etummaisella on kypärä päässä...

Tarina

Poika ajaa lujaa moottoripyörällä 180 km/h
Tyttö: Hidasta, mua pelottaa
Poika: Enkä, tää on hauskaa
Tyttö: Eikä ole. Oo kiltti, tää on liian pelottavaa
Poika: Sano mulle sitten, että sä rakastat mua
Tyttö: Hyvä on, mä rakastan sua. Jarruta !
Poika: Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa
*tyttö halaa poikaa*
Poika: Voitko ottaa pois mun kypärän ja laittaa sen sun päähäs? Mä kyllästyin siihen..

Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen vian seurauksena. Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä, joista vain yksi jäi eloon."

Totta puhuen, matkan puoli välissä poika huomasi jarrujen olevan rikki, mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta. Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa. Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän, jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.

"Jos sinäkin rakastat jotakuta yhtä paljon - kopioi tämä kuva päiväkirjaasi"

Jäin ensimmäistä kertaa luokalleni. Putosin ympäröivien ihmisten vauhdista. Täytyy kerrata ja harjoitella lisää, oppia enemmän. Ja sitä on ihan kamalan vaikea hyväksyä.

Kaikki sanovat, että hyvä, kun ratkaisu viimein tuli. Oikeaksikin monet kehuvat. Onneton olin, vaikka minulla oli kaikkea. Yhtään onnellisemmaksi en ole muuttunut, niin moni muukin asia on vinksallaan.



Jos ratkaisuni oli oikea, miksi se ei tunnu siltä? Odotin helpotusta, joka minut aikaisemmin on vaikeiden päätösten jälkeen kietonut syleilyynsä. Miksi ei voi tuntua hyvältä tai helpottavalta? Edes vähän?

Taalla ollaan hyvien kavereiden kanssa, shoppaillaan ja istutaan hyvissa pubeissa. Eilen syotiin Libanonilaisessa ravintolassa, soin Kafta harraa, mita se sitten olikin, jotain lihamureketta. Tanaan illalla jo kotiin, mutta tekee hyvaa tallainen 3 paivan irtiotto. =-

Nyt Ouluun, illalla Rovaniemelle, viikonloppuna Pyhälle. Kavereita ja sukulaisia näkemään. Otin myös murtomaahiihto- ja lasketteluvehkeet mukaan. kaamea kantaminen, mutta toivottavasti pääsee lumelle =)

On ollut aika tiukka viikko, ja pettymyksiä on mahtunut mukaan. Olin yhden kovatasoisen tanssijoukkueen valintakokeessa, ei tärpännyt. Olis varmaan pitänyt olla paljon notkeampi ja pystyä hyppäämään paremmin ja jalat enemmän auki (notkeudesta olisi ollut hyötyä...)

Osallistuin Tampereen lääkäripäivien posterikilpailuun tutkimuksellani, ja samalla posterista tuli ensimmäinen julkaisuni. Se on hyvä juttu. Kilpailussa oli 23 tutkimusta, joista 3 palkittiin. Olisin kovasti halunnut voittaa edes toisen tai kolmannen palkinnon, 1000 € olisi tullut tarpeeseen.

Mutta tänään lähdetään tanssiharkkojen jälkeen Kuopioon Willen vaellukselle! 50 km hiihtoa ja sotilaallisia rasteja matkan varrella. Pari päivää ja yötä tuohon kuluu. Jännittää kyllä Kuopion korkeuserot maastossa ja se, miten jaksan kantaa majoitusvälineet, muonat ja trangian, vaihtovaatteet ja muut tilpehöörit... Syömällä se muonapussi ainakin kevenee =)

Olenko kaverilistallasi?

Vastaa tähän ja lisää tämä sitten päiväkirjaasi,
ja ylläty kenen listoilla oletkaan.

Valkoinen taikametsä ja tasaiset luistavat ladut. Ekan kerran tänä talvena tuli hiihdeltyä yli 10 km, varmaan jotain 11-12 km, ja oli kivaa. Nyt pitäsi rauhoittua ja valmistautua huomiseen kypsyyskokeeseen, niin saisi syventävät opinnot (lääkiksen "gradu") pakettiin! =)

Kerro, mikä hiustyyli on ollut paras minulla? Uusimmasta kuva tässä, siinä on siskokset lähdössä radalle Canarialla... Taidan olla kokeillut jo kaiken muun paitsi permanentin...

Olen taalla kanarialla. Maha on viela vahan sekaisin viime viikon yrjotaudista, mutta silti on kivaa. Rakastan tata valoa! Viela ei olla edes tapeltu, vaikka perheen kanssa ollaankin =)