kohta saunaan. sit äitille.
emmiä ollu kauhee ikävä. itkin tänääki meiä äitin kultaselle noutajalle emmii..
oikeesti.. huoh.. kuinka näin paljon voi ihminen toisesta välittääkkään..mä tiedän. et mä vielä romahdan. ja olen jo romahdellu. sellai pahasti. ollu fiilis et mä tapan kaikki. iha nii ku tol yhell ku sen puhelin pöllittiin..
ja sit sen olon jälkee itkettää. mut emmä sitä käsitä. halua sisentää. ymmärtää. emmiä en ikinä pysty unohtaan. en milloinkaan. mielestäni en sitä pois saa katoamaan, enkä sitä tahdokkaan.
mut nyt.
emmi nuku vaan.