miettinyt sitä. kuinka loppujen lopuksi. emmi olisi tehnyt sen ihan vaikka vuoden päästä. viiden vuoden päästä. koska se oli päättänyt sen ajat sitten.mäkin tiedän sen.mutta en olisi vain koskaan uskOnut että ajan kohta on tämä.. enkä muutenkaan sitä että näin nuorena. tuota tekoa ei tehdä hetken mielijohteesta, ei vahingossa.. ei vittuuksissaan. vaan se on jo pitkän ajan mietteissä ollut asia. sitten kun emmin mielestä oli aika vain lähteä, ei ollut kyse kostosta vaan sitä että mitta on tullut lopullisesti täyteen. tajunnut jotain. . .
mä tiedän että emmin elämän tarkoitus olin minä.. monta monta monta kertaa..
niin kuin emmi on ollut oikeasti minulle.. ja sit se.. että jos luulee että on menettänyt toisensa... se saa oikeesti tekeen asioita.. mitä on ajatellut jo pitkään.. ja jos muutenkin asiat on tarpeeks päin helvettiä.
niin ei sitä lähde miettimään että mitä tänne sitten jää. mä en vielä itse tiedä milloin mä jälleen tajuan että ilman Emmiä mä olen Yksin. Ypöyksin maailmassa jossa ei ole ketään toista joka minut ymmärtäisi samalla tavalla. Ystävää jonka minä olisin oppinut tuntemaan jo miltein ensi tapaamisen jälkeen kuin omat taskuni..