IRC-Galleria

Keltaiset linnut nukahtavat nokka taivasta kohti
minä valvon
raskaiden unien ympäröimänä kannattelen kädessäni kättä
huone on liikkumatta
on niin hiljaista, ainoastaan ja vain
lintujen hengityksen vaimea suhina,
vieraan unet ja paino lakanalla

arka ,
kova valkoinen paperisuu

kosketus karheaa ilmaa,
hajamielistä hellyyttä

suukot kuivuvat selkään kiinni
muistona mustelma, sinelmä, sininen pilvi
varjosi valkoisessa ihossa

Kirkkaan heinän leikkuuhaavoja

nilkoissa
sokea kissa, äänekäs aamunkoitto

keväästä raskas rinta koska taivas
on auki ovaalin alalta
laulu repii päivää pakkauksestaan

linnut

härnäävät kissaa lentävät matalalla
yli sen sokean karvan
juuri silloin kun viileys

ajaa nilkat sisälle ja ne
valkoisine haavoineen

vuotavat kevään kynnysmatolle

Yön piiskanjäljet poskissa
pesualtaan yllä
valvotut, nukutut tunnit
avuton suu juo hanasta vettä, hikkaa.

Likaisen eteisen likaisella lattialla
viilenevä, kovettuva nainen
villakangastakki, avaimet.