IRC-Galleria

Miten viisi suloista karvapalloa voi olla niin hellyyttävä näky? Helposti!
En koskaan ole nähnyt niin montaa vehniksen pentua kirmaamassa auringon paisteessa pehmeällä nurmella. Siis tosiaan, tänään Bassoseni (venita's beagán) sai nähda ensimmäistä kertaa veljensä, ja siskon sitten luovutusiän jälkeen. Ainakin melkein kaikki. Harmiksemme Remu ei päässyt tulemaan, mutta 4 muuta onneksi saapui paikalle.
Varmaankin Basso mietti että miten voi olla nääin paljon saman kokoisia, ja näköisiä otuksia maailmassa kuin minä? Kaikki tosiaan näytti aivan samalle, vaikka (heh heh) Basso olikin ainut jonka turkkiin ei trimmisakset olleet koskeneet. No tämähän ei haitannut vaineskaan pikkuisten menoa. Vaikka en tiedä voiko sanoa pikkuisten, ehkä paremminkin "pikkuisten". pentujen emä, Nita oli yhtä korkea/matala kuin pentunsa. Vaikka pennuilla ikää vasta 4½ kuukautta.
Pääsinpähän tutustumaan ensimmäistä kertaa miten näyttelyssä pitäisi koiran/omistajan käyttäytyä. piti nimittäin jokaisen omaansa kuljettaa ringissä, ja viedä vuoroin kasvattajan luokse, kun tämä tarkasti hampaat (jne.), ja huomattavasti vaikein osio oli kun koira pitää laittaa seisomaan oikein, ja pitää häntää ylhäällä jne. Meinasipas minullakin mennä kädet sekaisin. Onneksi Basso tajusi, että "jos minä nyt seisoisin hetken nätisti, ja annan emännän edes vähän aikaa ylpeillä, niin saan MAKKARAN" <<oikea taika sana! No sainpahan minäkin opetusta mitä koiralle vielä pitää opettaa. Ei "istu", "makaa", "paikka" riittäneetkään. No omistajan elämää!
Toivottavasti näen kaikki karvaiset kaverit vielä edes kerran. Jos vaikka satumme samaan näyttelyyn Basson kanssa (jos sellaisiin menemme). Päivä onnistui muuten loistavasti, mutta Bassolla löytyi (taas!!!) punkki. totean: Koiran elämää!