IRC-Galleria

Mieti...

Huomenna kaikki voi olla toisin.. Huomenna et ehkä näe ihmistä, josta oikeasti
välitit.. Tai ehkä ihmiset, jotka sinusta oikeasti välittivät, eivät näe sinua..
Koskaan ei voi tietää.. Ei koskaan..

Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...

Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille oikeasti
ovat, vaikkemme sitä aina itse osaa näyttääkään.

En tunne enään olemassa oloani. En saa tunnetta elämään yksin...
Ei ennen näin paljoa koskettanut olla erossa jostakin mikä vielä on näin tuntematonta.
Tuhannet kuulo puheet mahdollisuudesta satuttavat enemmän kuin varmuus epäonnistumisesta.
Pitääkö taas vain elää ja toivoa olla onnellinen ja taas vain odotaa ja odottaa toivossa joka aina
tähänkin asti on pettänyt sen hetken joilloin minullakin olisi ollut mahdollisuus tuntea olevani olemassa. Tuntea ylpeyttä, kun voi täydentää toisen elämää olemalla syy jatkaa huomiseen.

Ei sitä pysty sanoiksi muuttaamaan,mitä ei voi edes käsittää.
Vaikka nyt on sinun jatkettava yksin matkaa, niin
ethän silti unohda, että sinua me täälä kaivataan!
Olet vastassa kun on täältä oma aika lähteä.
Lepää ystävä rauhassa! ='(

'Roopea muistaen': Mirka
- 8.6.2008 -

Herätessäni ne samat kyyneleet virtasi taas poskiani pitkin,viiltäen syvät arvet kasvoihin...
Rustottaen tunnepuolisen kauneuden. Onks sen silti aina vaan satuttava näin paljon?...
Onks pakko kiusata itteään tunteilla jotka ei kumminkaan katoa,vasten omaa tahtoa.
Miksei kaikki vois vaan olla toisin? Olla onnellinen. Olla tavotteita,ei niitä pahoja asioita,ei niitä lukuisia tuskaisia,muistoja jotka saa taas vajoamaan pohjaan...
On aina uudestaan toistettava ne samat virheet. Ihakku kirjottais sen paperille tarinan tavoin valmiks. Se sama tarina,sama paska... uudestaan ja uudestaan,etkä missään kohti voi muuttaa sitä toisin.

Voimat on kantaneet pitkän matkaa
päättäny jaksaa, mä en anna valtaa tuskalle mä mitä
tunnen toisinaan
sillä meidät on luotu jatkamaan,
Jaksamaan, tätä matkaa
-Sinä tiedät sen

Jos siipeni, mä saisin
Ne kantaisi, mut kauas pois.
Mä siipeni haluan vihdoinkin,
viemään mut parempaan paikkaan...

Läpi elämän muistaa kaikki voimakkaat hetket.
Ku ilon tai surun tunteist virtas kyyneleet.
Toivon tuntevani taas sen minkä kauan sitten tunsin.
Siivet oon mä saanu selkää- ainoastaan mun unis...
--siivet--

On kova ulkokuori... Vahvana sen muut näkevät.
Ei vaan kukaan koskaan katso sen sisälle.
Ei kukaan sen tuskaa huomaa, ei sen veristä minääni.
Sitä raadellaan vain enemmän. Hyvät asiat muuttuvat tuskaksi, ja
tuska kuolemakseni...
On helvetin helppo sanoa kauniisti tarkoittamatta. On se taas vitun helppoa tehdä
olo tukalammaksi, kun ei voi tuntemaani tuskaa muuttaa enää sanoiksi, mitä
ei edes enää löydy.
Yritä hymyillä vaikka sattuisikin...
Ajatukseni ja mieleni eivät kulje enää samalla radalla missä unelmani, uskoni ja ruumiini
meinaa hajota.

I tried be to someone else,
but nothing seemed to change!
I know now, this is who I really am inside...
Falling from myself.
Falling for a change.
Break me down...
Bury me...

En rakasta sitä mitä ei ole...
En rakasta onnea, koska se on aina kallis hinta siitä,että
se on hetkellistä.
En maksa vaivaa elämälleni,jossa onni on vain sana eikä koskaan
toteutuksen arvoinen. Ei tämä ole"sanapeliä", vaan
todellisuutta...
En haluaisi maksaa omasta elämästäni enää.
En siitä, että se tuhoutuu ja ajatukset sisälläni kasvavat toteutettaviksi.
Olen antanut sen vain virrata ohitseni, enkä ole huomannut sen maatumista...

I close my eyes and I can see
something Evil lives inside of me...
How long must I lives in this pain?
Is it unforgivin?
I think it is
unforgivin...

Erään kerran kävelin tietä,missä paha ei koskaan kulkenut,eikä se tielleni päässyt.
Se oli valaistu tieni parempaan. Niin kuin eilisen se muistan, mutta kaukana se nyt on.
Ei se enään valaistuna loista. En sitä silloin yksin kulkenut... En olisi yksin jaksanut.
Missä nyt olen? En enään näe tien päähän... Olen eksynyt.
Ei tätä kujaa kartalta löydy... Miten pääsen pois? Loiste sammui ympäriltäni ja jäin yksin.
Jään makaamaan maahan. Allani vain mureneva savi...
En tiedä mitä odotan,mutta odotan silti.

mikä toi oli,
ooks sä viel sillä,
hei haloo,
mitä tapahtu
hei älä pelleile,nyt ihan oikeesti

se oli ihanaa aikaa ku yhes olla alettii siin täytyy olla jotain taikaa,
se on salettii
perustaa tulevaisuudelle kahen viikon jälkee valettii,
mietittii ett miten sit isona mennää naimisiin
vitutettiin maikkoja ja mun vanhempii
ku kumpikaa ei aamull halunnu lähtee istuu koulun pulpettii
juteltii, blaadattiin ja mun sängys maattiin
toistemme kainalois vitut muulle maailmalle haistatettiin

mä olin onnellisempi ku ikinä ku sain pois sun vaatteet,mut
auringon jälkeen sade, ilon jälkee kyyneleet
ne ajat ohi, eikä nee tuu takas
sun pitäis tajuta, miten sä voit edes olettaa,ett mä saattaisin
viel jotain haluta
koska sit sä tulit niin vitun mustasukkaseks,miten
hyvä voi muuttuu niin pahaks, kiltti niin väkivaltaseks
en mä tiiä olisinks menny kihloihin tai miettiny häitä jos olisin tiennyt
ett vedät viisii erilaisii psyyke lääkkeitä

niin selvin sanoin sain, mä kuulla sen
nyt että oisin vain se entinen
mä sua ymmärrän,
en mitään voi,
nään teidän lähtevän ja jossain soi

sit alko tulee niit sääntöi, mä en saanu ziigaa baywatchii
tv:stä, enkä viipyy kahta minuuttii kauempaa wc:ssä
sanoit mua paska luuseriks kaikkien mun frendien ees ja
luulit ett mä oon käyny jokaisen tutun muijan persees
samal mun vanhemmat alko huolestuu, poikani
on hiljaiseksi muuttunu, mä aloin dokaa, vetää kamaa,
ett olisin tarpeeks turtunu, kestää kaiken sen paskan painon ja
jossen ollu tarpeeks murtunu, enkä voinu tilanteelle mitää, ku
luulin ett ei rakkaus oo muuttunu
must tuntuu ett sä nautit siit ett pystyit vetää mua pleksii,
potkii mua kiveksii ja saada mun olon paskaseksi
mut sit mä tapasin toisen tytön, jolle pystyin eka kertaa
avautuu, olee vaa sylis ja itkee ja parkuu
se kerto mulle miten väärin itelleni mä tein
ja näytti miten sairas tilanne oli, ku en pystyny sitä enää näkee
mut nyt mull on hyvä olla,
älä vittu mulle soittele, en haluu nähä sua ikinä
mahollisimman kauas pois mene!

niin selvin sanoin sain, mä kuulla sen
nyt että oisin vain se entinen
mä sua ymmärrän,
en mitään voi,
nään teidän lähtevän ja jossain soi

vastaa,koita nyt vittu vastaa..

jossu

vittu sanna on kuollu mitä vittuu mä
oon menny tekemää, se soitti ja mä käskin
sen kauas pois menemää
vitun ämmä tää on sun syytä,sä
olit se joka meidät erotti, nyt ainoo
nainen ketä mä oon rakastanu, elämäsä
lopetti, sä aivopesit mut uskoo ett meill
meni muka jotenki huonosti,
mitä vittua siit jos se kerran mua puukotti,
se on ihan normaalii, sitähän sattuu kaikille,
ÄLÄKÄ KÄSKE rauhottuu, vittu mä lupasin sille,
ett ollaa aina yhessä, nyt ja ikuisesti,
TURPA KII, en oo sekasi vaa kossuu, viskii ja blestii
meidän piti laittaa isot housut meidän vauvalle, taijo vittu
sanna mun vieree toho sohvalle,se halus mut takas
mitä mä teen viel tässä, kakskytyks vee ja hyvästejä jättämässä
mä pidän lupaukseni ja mä haluun sannan luo,
sano mun vanhemmille ett rakastan niit ja ett ruusui mulle tuo

on tyhjä pimeä, vain jossain soi
niin selvin sanoin sain, mä kuulla sen
nyt että oisin vain se entinen
mä sua ymmärrän,
en mitään voi,
nään teidän lähtevän ja jossain soi

Ihan vitun hyvä fiilis,
täst tulee viel hyvä ilta.
Kaks gengii guukii,
ja viel ilmaseks Lassilta.
Se o hyvä jäbä.
Ai, tuolta se tuleeki.
Vittu mikä nainen sillä on!
Tollasen mä haluun itellekki.
Vois käärii vähän jointtii,
puhuu paskaa ilman pointtii,
ku tietää ettei näis bileis kuitenkaan kukaa ala moittii.
Kerranki saa sativaa.
Mageen kevyt ja puhelias fiilis tulee vaan.
Eikä sellanen vitun jumitus,
minkä aiheuttaa lätkä.
"Hei, yo yo, Lassi, Lassi, tuu tänne mitä jätkä?
Vittu, miten sä saat aina noin hyvää naista?
Ihan älytönt tää sun hydro, muuten,
haluutsä itekki viel maistaa?
No ei sit, mitä nää on,
jotain happoi, vai?
Kiitti, emmä tarvii.
Eiks se ollu vetäny näit,
se joka puhuu itekseen, se Harri?
No en kai mä nyt sulle vittuilis,
mieti nyt itte. No, ai, ai, no kokeillaan ny sitte."

Psykedeliaa, ei mikään ole ennallaan.
Psykedeliaa, hapoissa, lapoissa.
Psykedeliaa, ei enää milloinkaan.
Psykedeliaa, hapoissa, lapoissa.

Jännää kun on kesä,
mut silti ulkona sataa lunta.
Mä en muute tarvii nykyisi enää ollenkaan unta.
Mä ymmärrän maailmaa,
mä oon valaistunu.
Mulle aukes sellanen kolmas silmä otsaan,
sen jälkeen en oo nukkunu.
Helpottaa elämää iha helvetisti tää telepatia.
Ei tarvii ees puhuu,
ja silti menee perille jos on asiaa.
Ja mä pystyn liikuttelee esineitä ajatuksen voimalla.
Ihanan rauhaisaa,
tääl sängyn alla.
En oo viel kertonu mutsille,
et mulla on näit kykyjä.
Se on vähä sekasi,
se luulee et mä nään jotain näkyjä.
Mut sitku kerron,
nii saa vaan olla ylpeä pojastaan.
Ei oo varmaan arvannu sillonku on oottanu
ainut lastaan.
Älä nyt jaksa mutsi valittaa,
emmä haluu mennä ulos.
Olinhan mä viikko sit niis bileis,
syö nyt vaan ne muros.
Ja koita nyt vittu tajuta,
etten mä todellakaan,
haluu hengaa niitten vitun kuolevaisten kaa.

Mut haettiin,
mä luulen et ne o enkeleitä.
Tää on tosi kirkas paikka,
ja tääl o seinätki pehmeitä.
Ei mikään diileri näin hyvää kamaa,
ku nää, heittä.
Ei oo yhtään yhtään
ikävä entisii paska bileitä.
Nää on kaikest samaa mieltä,
sanoo vaan: "Joo, joo, kyllä, kyllä."
Ja tarjoilee mulle ruokaa,
ei missään palvelu tälle tasolle yllä.
Mä oon ku kuningas,
ja valkoiset alamaiset mua palvoo.
Koko mun elämäni aikana
ei oo ikinä ollu näin hyvä olo.
Joo, mä keksin,
tän täytyy olla taivas.
Välil ne sitoo mut kii,
et mua ei vietäs pois niilt ja täst paikast.
Nii paljon nää enkelit mua rakastaa.
Välil vähän pistää,
mut mä tiedän ettei ne tarkota satuttaa.
Ja helvetti,
on jossain alempana tuolla.
Välil ne huutaa siel nii,
et siihenki vois varmaan kuolla.
Mä tiedän enkelit on olemassa
vaan mun takii,
ja mä oon Jumala.
-PSYKEDELIAA-

ei kukaan voi väittää etten ois yrittänyt
tai etten ois kaikkea peliin pistänyt
mut nyt tajuun että yritin turhaan
siirtää elämäni siihen oikeeseen uraan
ku kukaan ei ees tajuu kuka mä oikeest oon
jos mä huudan apuu, niin ne miettii huutakoot
sitä oppii turvautumaan siihen itsesääliin
miettivät et oon hölmö toiseen potenssiin
niin on se sitten kai se tottakin
miksi helvetissä mä muuta väittäisin
koska kukaan ei kuitenkaan ota uskoakseen
en mäkään enää usko minuuteen
turhaa mä olen kenellekään uskollinen
koska musta kuitenkin tehdään syyllinen
paha ihminen, vaikken mitään ois tehny
ei vittu, minne mun elämä on menny

kertosäe:
jos mä nytten kuolisin
ei kukaan kaipaamaan
jäisi ja varmaan ei
kukaan ees huomaiskaan

niin kellään ei oo mitään hajuu
et kuinka vitusti muhun nyt sattuu
ja ei se kyllä ketään kiinnostakaan
kunhan jaksaa vaan tuijottaa omaa napaa
tuntuu et muiden rakkaus on tosi halpaa
multa ne pyytää satakertaista hintaa
en mä omast mielest oo pyytänyt paljoo
en super kallist autoo tai loisto taloo
mut joo, elämäni mennyt ohitseni
vei mukana onneni, jätti kaipaukseni
surukseni, ei mua kiinnosta mikään
teen mitä teen, ei siinä ole mieltä
en jaksa kieltää enkä ees myöntää
en jaksais mistään välittää
tätä on vaikee selittää mut mitä väliä
ei teistäkään kukaan vittuukaan välitä

kertosäe

anna minulle minun syntini anteeksi,
anna minulle anteeksi (8x)

jos mä nytten kuolisin
ei kukaan kaipaamaan
jäisi ja varmaan ei
kukaan ees huomaiskaan
(2x)
-HARHAKUVITELMAA-

Toivon ikuisuuden katsovan silmiini ja kertovan,tuskan ajatukset sisälläni...
Toivon sen kertovan tieni ikuisuuteenni...
Ikuisuudella huomaan olevan kuoleman kasvot. Kysyn miksi? Ikuisuus katsoo minuun
hymyillen ja kuiskaa:"Elät ikuisuutta joka on kuolema"...
Tajuan kaiken vihdoin...Olen menettänyt kaikkeni ajat sitten.
Olen kävellyt tyhjässä ja odattanut"en mitään"...
Ainut"päämääräni"on ollutkeksiä tapa tai keino,miten ruumiini pääsisi yhtymään
mieleni kanssa joka yksin vielä ikuisuudessani vaeltaa...
Kyllä sen vielä keksin...
Se ei ole tapa tai keino.
Se on ratkaisu...
Silloin kukaan ei pysty enään minua satuttamaan...
En lennä uniisi kuin enkeli,koska teit elämästäni helvetin...
Eikä sielä ole enkeleitä.

Aikako korjaa muistoni pois?
Vaiko muistoni korjaa aikaisemmin minut pois?
Liikaa muistoja...
Liikaa niissä pahaa...
Liian vähän niistä jäänyt hyvää...
Liian kauanko olen kestänyt?
Kauanko vielä?
Liikaa toivomista ja unelmia, niissä liikaa on
harhaa... Liikaa paskaa...
Liian kauan niissä rypenyt
'Memor ies hold me everyday,
and nothing left to say...
I die lidely everyday'...

En enään yksin jaksa... En enään yrittää.
Haluan tukahduttaa itseni muistoillani.
Muistoillani jotka arvet syvät jättivät.
Haluan tappaa kaiken hyvän, tappaa sen kaiken ilon, jotten
enään pettyisi.
Jotta oloisin kylmä ja sydämetön.
En jaksa uskoa enään hyvään...
En usko tälle onnellista loppua....