IRC-Galleria

Kyyneleet poskilla katson kuinka lumi hakkaa ikkunaan.
Ikkunaan jossa ennen yhdessä katsoimme pihalle.
Mieleeni palaa hetki, hetki taakseppäin. Tarkalleen muutama kuukausi sitten.
Muistan seisoneeni sängyn vieressä, oudossa huoneessa mutta turvallisessa, rauhallisessa
paikassa sinun kanssasi. Makaat sängyssä, puhtaan valkoisissa vaatteissa.
Kasvoillasi ei hymyä, ei ilmeitä. Tyhjä katse kohti kauas, kauas tuntemattomaan.
Otan kätesi omaani ja puristan, ei vastausta. Ei pienen pientäkään reaktiota.
Pyyhin kyyneleet.
Kosketan varovasti ja hellästi harmaantuneita kasvojasi, kasvosi ovat lämpimät ja
tuntuu kuin silkkipaperilta, niin hauraalta ja pehmeältä.
Minua pelottaa.
Tiesin jo silloin että aika tiimalasissa on vähissä, valmistauduin saattamaan sinut
viimeiselle matkallesi.
Katsoin kuin käänsit kasvosi pois minusta, suljit silmäsi viimeisen kerran.
Suljit elämäsi viimeisen portin, jota en pysty avaamaan, portin jonne en voi tulla sinua vastaan, en vielä, en pitkään aikaan. Minun on vain pärjättävä ilman sinua.

<3 äiti, en unohda sinua koskaan. <3