IRC-Galleria

1. Inhoan teitä kahta. Te ette muuta tee, kuin arvostele ja huomaa virheeni, vaikka kuinka yritän osoittaa teille, että musta olis edes johonkin. Tapatte aina mun itsetunnon, tuhoatte loistavan päivän ja aiheutatte mulle itseinhoa sekä halua iskeä teitä turpaan. Menkää itteenne ja antakaa mun olla, kunpa en oikeesti olis koskaan joutunut teidän lähelle, olisinpa muualla. Onneksi syksyllä pääsen teistä eroon, senkin iljetykset. En tahtois enää ikinä nähä teitä, mua inhottaa se, että olen teistä huolissani ja välitän kaikesta huolimatta. Kiitos vaan kaikesta.

2. Kaipaan sua. Enemmän kuin kuvittelin ja osasin odottaa. Vasta vähän aikaan ollaan tunnettu ja nyt jo olet mulle hirveän tärkeä. Rakastan sun tuoksua, sun ulkonäköä, sun ääntä ja ennen kaikkea sun luonnetta. Sun katse saa mut tottelee helposti, koska en tahdo suututtaa sua. Sun lähellä on hemmetin ihana olla ja tykkään sun kavereistakin. Olet suloinen ja hellä, mun oma muru. Ketuttaa ja masentaa, ku syksyllä joudutaan erikseen, mutta kestetään se yhdessä, eikös niin? Olet rakas, älä jätä mua, ethän? Ilman sua en pärjäis.

3. Olet mun rakkain ja tärkein ystävä, jota en koskaan tahdo menettää. Sä jaksat mua, ymmärrät mua ja ennen kaikkea kuuntelet mun juttuja, et pidä sekopäänä ja oot hirveän hyvänä tukena. Rakastan sun juttujas, sun äänes on jotenkin niin ihanan rauhoittava jota kuulee todella harvoin, mutta sitä jaksaa todellakin odottaa. Saat mut nauramaan kesken itkun ja mä kunnioitan sua sekä ymmärrän sun pelkojas sekä mieltymyksiä. Et ole outo, et pelkuri tai mitään ja inhoan sitä miten jotkut käyttää sun kiltteyttä hyväkseen. Olet kiltti ja ihana ihminen. Älä koskaan jätä mua, ilman sua en pärjäis, myöskään.

4. Inhoan sua. Ja pidän susta suuresti. En osaa selittää, inhoan näitä ristiriitaisia tunteitani, jotka siis pysyy ihan kaveruuden rajalla. Joskus vaikuttaa, että olisit manipuloiva ja materialistinen ihminen, joskus taas vaikutat ihanalta ystävältä, johon voi luottaa ja joka on kiltti kaikille. Toivon, että joskus saan selvyyden siitä, että millainen sä todella olet, mutta rukoilen, että en koskaan tule kääntämään sen takia selkääni sulle. Olet hyvä kaveri, tahdon, että pysytkin sellaisena mulle.

5. Sä olet mulle hirveän tärkeä ystävä, mutta... välillä tuntuu, että mulla olis voimakkaampiakin tunteita sua kohtaan. Ei rakkautta tai sellaista, mutta.. sellaista lähemmäisyydenkaipuuta ja sellaista. Sä olet mahtava ihminen, sun kanssa on hauskaa ja osaat olla mielenkiintoisen vakava. Olet viisas ja mun silmissäni mielenkiintoinen sekä hassun soma ihminen. Joskus pidin susta enemmänkin kuin vain ystävänä, nykyään tunnen vain sitä rakkautta, mitä tunnen jokaista ystävääni kohtaan, ehkä aavistuksen vahvempana. En osaa selittää kunnolla, hämmennyn aina sun luona, humallun sun tuoksusta ja sellaista. Mmmh... toivottavasti kestät mua vielä pitkään.

6. Olit mulle tärkeä, olit mulle ystävä ja enemmän. Mutta sitten aloit vaan takertua liikaa. En saanut omaa tilaa enkä aikaa. Ensin en edes välittänyt ja pidinkin siitä, mutta hiljalleen se alkoi jo muistuttaa liikaa eräästä toisesta tapauksesta. Ihan liikaa. Johtui varmasti muutostasi sinne kauemmas. Sitten valitit, että kukaan ei välitä tai muuta. Se loukkasi. Enkö tosiaan ollut sulle sen enempää, eikö mun välittämiset tai sanat riittäneet tai kuuluneet sun korviin? Sitten et meinannut jättää rauhaan kysymyksilläsi, jolloin alkoi melkein tuntua, että tapaamisemme olisi pakkopullaa, joka alkoi nyppiä, koska jouduin tappelemaan asiasta täällä kotona ihan tarpeeksi. Sitten lopulta erosimme, en jaksanut enää edes yrittää vaikka oisin ehkä tahtonutkin. Ja mitä sä teet, vaikka meidän piti olla vielä ystäviä? Puukotat selkään ja teet raukkamaisen tempun, selitellen sen niin huonolla tekosyyllä kuin olla ja voi. Tekisi mieli haistattaa, mutten jaksa enkä taida tahtoakkaan, en halua olla ilkeä. Nytkin vaikuttaa, että mä olin sullekkin vain hetken huuma, en muuta, tai sitten se johtuu eräästä toisesta asiasta, jota en edes tässä sano ääneen. Kiitti siis vaan sulle, itse olen ainakin tosissani pahoillani siitä mitä tein, sä tuskin edes välität ja taidat ottaa tän jonkinlaisena kostona, johon voisin sanoa, että lapsellista. Jos kerta näin tahdot tän päättyvän ja laittaa välit poikki, niin fine. Poistin sut mesestä kuten sä nähtävästi teit mulle, mutten estänyt. Jos tahdot tulla puhumaan mulle tai jotain muuta, niin siitä vain. Siihen asti mua on turha edes moikata, jos sä aiot toimia tälleen ja jos tää on sun tapas katkaista välit. Olet nähtävästi sisimmässäs ilkeä ja itsekäs ihminen. Jos et, tule ja osoita mun oletukseni vääräksi, jos edes kiinnostaa.

7. Sä teit mulle ihan vitun ilkeän ja julman tempun, joka aiheutti mulle ahdistusta monen viikon ajan yms. Ja mitä sä teet? Selität, että syy ei edes ollut mun! Mutta pyydätkö sä anteeksi? Et tietenkään, koska nähtävästi luulet, että pääset helpolla ja pyytämättä anteeksi mistään, koska olet niin vanha ja kaikkitietävä. Ärsytät tuollaisella asenteella, todellakin. Yhäkin kalvaa edes puhua sulle, kun et ole pyytänyt anteeksi... vai luuletko sä, että sun ei tarvitse? Sitä jos teet, niin mä en kykene enää ikinä katsomaan sua kasvoihin, kun tavataan ja saas nähdä miten pystyn peittämään ajatukseni ja muun sulta. Mä en muuta tahtoisi, kuin anteeksipyynnön sitä, että sä teit jotain noinkin ilkeää vaikka tiedät, että otan tuon asian raskaasti.