"Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
Niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne on tallessa päivien menneiden
tuhat muistoa - kultaakin kalliimpaa"
DAFNE VAN DE PATERHOEK
05.12.2004 - 26.03.2010