IRC-Galleria

En tiiä johtuuko se tästä lokakuun lämpöaallosta ja auringosta vai mistä, mutta tunnen taas eläväni joka solulla. Tää olotila uhkaa välillä lipsua melkein manian puolelle 😆😅 päivässä ei riitä tunnit eikä ihmiselämässä vuodet kokea ja nähdä kaikkea sitä mitä haluaa saada elämästä irti ennen tapaamista viikatemiehen kanssa! Viime viikonlopun mökkireissu +18C auringonpaisteessa grillailun, saunomisen ja kajakoinnin merkeissä oli huikee ja horisontissa siintää jo Tukholman ja Barcelonan reissut 👌 plus toki lisää bändikeikkoja ja demonauhan tekoa. That's all for now, more to come!

Jännä.. sitä luulis vauhdin hidastuvan ja elämän käyvän tylsän tasaiseksi iän karttuessa, mutta näköjään saattaa käydä juurikin päinvastoin. Tuntuu kuin eläisin jotain renessanssia tai toista murrosikää ja olo on kuin kakaralla karkkikaupassa 😁Ehkä tämä on toisaalta seurausta myös siitä ettei asiat ole aina olleet näin hyvällä mallilla.. vuosikausien aallonpohjat läpikäyneenä on oppinut sen ettei mitään pidä pitää itsestäänselvyytenä ja että kaikesta hyvästä pitää myös taistella ja pitää kiinni. Ehkä tää on sit se maaginen taitekohta jossa nuoruuden energia ja into kohtaa iän tuoman elämänkatsomuksen ja viisauden. Long may the good times continue! Ai niin ja juhannuskin oli aika fan-fucking-tastic poreammeineen päivineen 😎

The reawakening has begun and spring is upon us at last! Long has the end of winter's slumber kept us waiting! Ok ok, nyt lopetan eeppisen Tolkien-enkun ja vaihdan suomi finland perkeleen :D eipä sitä uskois kun kattoo noita nietoksia mutta kevät tekee tuloaan. Tässä sitä vaan chillataan avoimen ikkunan äärellä ja käristytään pikkuhiljaa ruskeaksi kuin juutalaisen 🍆 Pari Tahkon reissua on tullu jo heitettyä mutta ehkä sitä ehtii vielä yhden ennen sesongin loppua. Mitäs muuta kivaa.. kohta päästään studioon nauhoittamaan demoa bändin kaa ja kesällä olis tarkoitus heittää Brasilian reissu. At least right now.. life is good, man 😎

Yleensä mulla on kaikista kovin luova draivi keväällä, mutta uusia biisinalkuja syntyy näköjään sydäntalvellakin. Tässä yks niistä. Lyrics:

How long how long must I continue to face the darkness
Like a repeating loop of two stars colliding.. and dying
Hate mingles with love, drawing wounds with no blood
But the damage done goes much deeper
She's gone away but her ghost still stays
Refusing to be banished

Through demon eyes
She stares right the fuck back at me
Through demon eyes
She scorns me and my tragedy

Between ticks of a clock.. I float
Across the chasm of the void.. she gloats

https://youtu.be/Ybe3PKpRuPo

Ennen joulua: feed me plz. Joulun jälkeen: hey hey hey, I even ate the presents y'all!

Nyt on pakko päästää vähän höyryjä/avautua asiasta joka on piinannu mua jo vuosikausia. Tämä on aiheuttanu mulle vuosien mittaan niin paljon tunnetason arpikudosta ettei tilannetta voisi pelastaa enää edes kirurgin veitsellä. Alan pikkuhiljaa saamaan tarpeekseni siitä että huonon itsetunnon omaavat naiset suhtautuu muhun ihan vaan ulkoisen habituksen takia oletusarvoisen epäilevästi, tylysti, tuomitsevasti ja neuroottisesti. Mun pitää olla super hurmaava ja aseista riisuvan kohtelias/mukava/rento/hauska että se hiton bitch shield putoaa alas. Tai sitte niille tulee välitön pakokauhu/paniikkireaktio ja ne katoaa horisonttiin pölypilven nielaisemina jos syyllistyn esim niinkin hirveään rikokseen että moikkaan niitä kohteliaasti ja ystävällisesti. Koska olen terveellä tavalla rento ja itsevarma enkä ihan rumimmasta päästä mun täytyy totta kai olla kusipää joka pitää pudottaa takaisin maan pinnalle eli siis omalle kuvitellulle alemmalle tasolle (jonne en missään vaiheessa naisia rankkeeraa: ne asettavat itse itsensä sinne ja sitte kyräilevät alemmuudentunteen kourissa johon mulla ei oo osaa eikä arpaa) 😬

Toinen ääripää on naiset jotka pääsee yli siitä alkuneuroosista, uskaltautuvat tutustua, tajuavat mikä oon oikeasti miehiäni ja sitte alkavat käyttäytyä niinku Roope-fucking-setä joka istuu rahasäiliön päällä ja vartioi sitä haulikko latingissa karhukoplan hyökkäyksen varalle: ja selvennykseksi minä oon se rahasäiliö ja kaikki maailman muut naiset edustaa karhukoplaa (mukaanlukien exät joiden kanssa en oo ollu vuosikausiin tekemisissä ja jopa kuolleiden exien haamut ffs) 😲

Luulin jossain vaiheessa että tää sairaalloinen omistushalu oli enimmäkseen nuorempien epäkypsien naisten ongelma, mutta aika moni mua vanhempi nainen on käyttäytyny tismalleen samalla tavalla ja todistanut luulon vääräksi.

Muuta en oo koskaan pyytänyt kuin terveen parisuhteen jossa toinen osapuoli luottaa minuun ja itteensä sen verran ettei sen tarvitse maalata musta jotain hirviötä (mikä peilaa vain sen omaa harhakuvitelmaa siitä että se olis jotenkin mua huonompi ihminen). Mua on jopa suhteissa "ennaltaehkäisevästi kosto-petetty koska on kuitenkin vaan ajan kysymys millon joku toinen nainen upottaa suhun kyntensä ja raahaa sut pesäänsä, joten sitä hypoteettista tulevaisuuden pettämistä ennakoiden petän sua kostoksi jo ennenku se ehtii tapahtua". Seems legit. Jos mut toistuvasti tuomitaan eikä mulle anneta edes mahdollisuutta olla mitään muuta kuin hirviö niin mikä musta lopulta tulee?

Oon lähiaikoina enimmäkseen soittanu raskaampaa musaa ja tietty funkkisläppäilyä joten ajattelin vaihteeksi kokeilla jotain erilaista ja vähän herkempää. Kannattaa säätää yläoikealla olevasta valikosta kuvanlaatu 480p:hen ettei mun naama näytä puuroannokselle :D

https://youtu.be/uURLm1F0KoQ

Seuraava bändiprojekti alkaa muotoutumaan ja pari siihen sopivaa biisiäkin on kasassa, toinen lähes valmis ja toinen alkutekijöissään. Rumpalia vaan kaivataan! Tässä jälkimmäinen:

Jännä mihin tilanteisiin sitä joutuukaan :D kävin muutama päivä sitten Kuopion pannuhuoneen terassilla tsekkaamassa mulle ennalta tuntemattoman Kalifornialaisen räppärin Wordupin keikan. Tää heebo oli Oaklandista eli ihan siitä naapurista Bay Arealta (San Francisco ja lähialueet) missä itse aikoinaan asuin. itse asiassa mut melkein ryöstettiin kerran Oaklandissa 😅 se on aika ghettoa jossa on vuosittain Kalifornian synkimmät murhatilastot Los Angelesin pahamaineisen South Centralin yms lisäksi. Mr Wordup oli kuitenkin varsin rento ja mukava tyyppi vaikka viljelikin lyriikoissaan gangsta-kulttuurin mystiikkaa ja tarinoita elämästä kaupungin karuilla laitamilla. Menin keikan jälkeen juttusille ja siinä tuli turistua Kaliforniasta, musasta ja hän itse ehdotti musiikillista yhteistyötä tulevaisuudessa kun tuli puheeksi että bassottelen ja laulan. Olisi kuulemma käyttöä hyvälle basistille eikä tämä ollut suinkaan Wordupin eka Suomen rundi eikä myöskään viimeinen. Kukapa olisi arvannut että gangsta-räppäri Kaliforniasta vois olla niin suuri suomi-fani 😅 kukaties löydän itseni basso kourassa funkkaamassa gangsta-biittien tahtiin. Jos old-school henkinen rap/hip hop kolahtaa niin suosittelen että tsekkaatte artistin tuotannon. Wordup!

Ei ollu kovin montaa tylsää hetkeä tänä pääsiäisenä kun muutamassa päivässä on ehtinyt jamitella uudella kansainvälisellä kokoonpanolla, koluta tahkon rinteet loistokelissä, rypeä poreammeessa ja käydä Steve n' Seagullsin hillbilly/bluegrasskeikalla. Ei ihan perinteistä pääsiäissettiä kun jäi suklaamunatkin syömättä mutta meneehän se näinkin :-D