IRC-Galleria

Saapuminen tapahtui paikallista aikaa 18:13. Jomotus, tila jossa ei tahdo olla, mutta johon kuitenkin itsensä aina ajaa. Heräsin mökiltä lappajärveltä.Nuori tyttö oli aamulla aivan liian pirteä, joten uhkasin häntä väkivallalla.

- " Jos sä olisit keiju, niin mä pistäisin sut lasipurkkiin ja heittäisin rantakiville."

Sen jälkeen nukkuminen koituikin jo mahdottomaksi ajatukseksi, joten korvasin sen kahdella lasillisella Teacher`s Viskiä.

Joulu on ohitse, voin tulla piilostani8.

Tien varrella taloja, jotka pimeässä näyttävät lämpöisiltä.Sulattavat hangen kulkijan silmissä, silmätkin sulavat. Onni kulkee pitkin johtoja joutamatta rakentamaan pesää. Onni on alati liikkeessä. Talo näyttää onnelliselta, valot ikkunassa, olisinpa minäkin siellä.
Makuuhuoneessa tapellaan, tyynyjä paiskotaan, joskus kylmä onkin lämpöisempää

Mitä tulee kipuun
työnnä se sivuun

hienointa on luulla olevansa ainoa
siksi en
kysele
toisten kuulumisia

GMT+8 Kuala Lumpur, Singapore, Peking, Hongkong

Elän siis Kiinan ja Malesian aikaa näin ennen joulua, mielenkiintoista. Katsoessani peiliin silmäni näyttävät samalta kuin ennenkin, tai melkein samalta. Ne eivät ole vetäytyneet viirulle, mutta mustat puolikuut ovat nousseet kasvojeni avaruuteen..pelottavaa..

Aamulla ymmärsin miksi Koreassa syödään koiraa. Monta tuntia jatkunut ulina naapurista sai minutkin tahtomaan voissapaistettua, murrettua koiranniskaa. Karvoista voisi joku taitavasorminen kutoa vaikka villasukat tai talvimalliset bokserit. Kieltä voisi käyttää saunassa pesusienenä, jos tämä maukas suupala ei sulakkaan suussa. Häntä semmoisenaan kävisi vaikka seksileluksi rohkeimmille pariskunnille, tai iloksi yksinäiselle jouluöinä.
Jääkaapissa avaamaton viinipullo, harvinaista. Varsinkin sunnuntaina.

3h hereillä, ja jo väsyttää. Tulitikut silmäluomiin tukipuiksi ja kahvikuppi vasempaan käteen. Raikas ulkoilma voisi auttaa, jos muut ihmiset olisivat ymmärtäneet jäädä sisälle.

Herätys klo 14.10
hra. M:stä tuntuu joutsenelta,jonka jalat ovat jäätyneet kiinni lampeen, koska ei ymmärtänyt tai jaksanut nousta lentoon ajoissa. Yöllä hän näki unta jossa häntä jahtasi suuri joukko mehiläisiä joiden pistimet muistuttivat teräviä, kiiltäviä nauloja. Hän juoksi pakoon kuin ammus kiitäen pitkin järvelle johtavaa tietä,mutta parvi perässä ei antanut periksi. Viime hetkellä hra M ehti sukeltaa läpi aaltoilevan pinnan ennen kuin ensimmäinen vaapsahainen ehti tuikata pistimensä hänen selkäänsä tai pakaraansa. Kumpaan Vaapsa tähtäsikään,siitä ei ollut aikaa ottaa selvää.

Mutta kuten usein vaara seuraa toistaan ja hra M hyppäsi suoraan surman suuhun. Järvi kuhisi suurisilmäisiä piraijoja joiden sahalaita-hampaat näyttivät veden kelmussa suurilta tappokoneilta joiden rinnalla Vaapsahaiset piikkeineen olivat vaaleatukkaisia enkeleitä joiden surina kuulosti, näin jälkikäteen ajateltuna, harpun soitannalta.
Yht`äkkiä tapahtui jotain ihmeellistä. Kuului kuin jossain olisi hakattu rumpua säännöllisessä rytmissä, kaikki piraijat siirtyivät, kuin yhteisestä päätöksestä, kahteen suoraan riviin ja niiden keskeltä ui kaikista suurin piraija kruunu päässä ylväästi liukuen hra M:n eteen. Hra M odotti, ja odotti...Rummutus voimistui ja rytmi tiivistyi. Kohta ääni ei ollut enää rummutusta vaan jatkuvaa huminaa, joka jatkoi vain voimistumistaan. Suuri piraija valmistautui avaamaan suutaan ja kuten hra M arveli, julistamaan tuomionsa. Mutta yllätys oli suuri, sillä suurimman piraijan avatessa suunsa sieltä ei paljatunutkaan, kuten hra M pelkäsi, kiiltävää hammasrivistöä, vaan läpinäkyvää kalvoa muistuttava kupla joka kasvoi kasvamistaan, kunnes hra M huomasi olevansa kokonaan sen sisällä. Samassa kupla oli imaissut hänet kokonaan sisuksiinsa ja alkoi vetää häntä mukanaan ylöspäin. Piraijat jäivät, kuin paikoilleen jäätyineinä, tuijottamaan hänen peräänsä, jotkut heistä vielä suu auki.
Pintaan osuessaan kupla poksahti kuin ilmapallo olisi osunut neulaan, kuului vain sormien napsahdusta muistuttava ääni. Siihen hra M heräsi ja katsoi kelloa ja huomasi, että päivä ei ole enää alussa, mutta sitä on vielä jäljellä.

Tänään hra M söi ilmaista ruokaa ja nautti tuopillisen kylmää,vaahtoavaa olutta. Sen jälkeen hän koitteli varovaisesti sormillansa sisäelinten paikat kehossaan ja totesi niiden olevan vielä suht`koht kohdillansa. Hän huokaisi tällä kertaa helpotuksesta ja painui metsästämään unta lakanattomassa sängyssään.
Huomenna asiat voivat olla jo toisin.
Viikonloppu on kuitenkin kuin auto, sitä ei koskaan tiedä milloin se jättää matkalle.