IRC-Galleria

29.12 aamulla lähdin suunnistamaan kohti Kaihin Makuhari -asemaa, jossa siis sijaitsi Makuhari Messe ja COUNTDOWN JAPAN 08/09 festari. Junien kanssa minulla oli ongelmia koska aluksi en tienny mihinpäin olisi pitänyt lähtä. Joten kävin kysymässä eräältä paikalliselta neuvoa joka ohjasi minut sitten oikeaan suuntaan. Pääsin junaan, joista vaihdoin toiseen ja luulin istuvani oikeassa junassa. Juna oli tiettyyn pisteeseen asti oikea, mutta kaksi asemaa ennen Kaihin Makuharia juna kääntyi takaisinpäin ja viimeisellä asemalla olisi pitäny vaihtaa kolmanteen junaan. Huomasin erehdykseni vasta puoli tuntia takaisipäin matkustelun jälkeen ja minulle alkoi iskeä ajankäytön kanssa paniikki päälle, ehtisinkö näkemään ensimmäisen pändin mikä on pakko nähdä. Soitin TT:ltä neuvoja jonka jälkeen kysyin aseman työntekijältä että miten pääsisin Kaihin Makuhariin. Hän neuvoi minut matkustamaan tiettyyn pisteeseen asti kyseisen linjan junalla josta piti vaihtaa Keiyo linjalle. Pääsin Kaihin Makuhariin ja tässä vaiheessa kello oli klo 14 tietämillä. Muistelin että GRAPEVINE, eli pändi joka pitäisi ehdottomasti nähdä aloittaisi soiton klo 15:15 ja lähdin helpottuneena kävelemään kohti COUNTDOWN JAPAN festarialuetta. Pääsin paikanpäälle ja vaihdoin lipun rannekkeeseen ja astuin sisälle alueelle. Lähdin kävelemään kohti areenaa, jossa GRAPEVINEn olisi tarkoitus soittaa. Kun saavuin lähemmäs aluetta, kuulin erittäin tutun biisin soivan areenalta ja selkäpiitäni pitkin hiipi kauhuisa ajatus siitä, että GRAPEVINE olisi ehtinyt jo aloittaa aiemmin kuin mitä luulin. Lähdin juoksemaan kohti areenaa ja näinhän se olikin, että GRAPEVINE oli aloittanu soiton jo klo 14 ja kun pääsin yleisön sekään, oli pändi jo soittamassa. Fiilistelin sen biisistä mitä ehdin ja kun biisi loppui, kuulin sanat jotka saivat shokin aikaan minussa: "tsugi ha saishou no kyoku desu". Suomeksi tämä siis tarkoitti että "seuraava on viimeinen biisi".
Onneksi viimeinen biisi oli nimenomaan yksi niistä biiseistä joita halusin keikalla kuulla, mutta viimeisen biisin jälkeen minulla oli niin raivon ja pettymyksen sekainen tunne että en tiennyt mitenpäin olisi pitänyt olla. Olin pitkään ja hartaasti haaveillut reilu kolmen vuoden aikanani näkeväni edes joskus GRAPEVINEn livenä ja kun viimeinkin luulin näkeväni sen, pääsin näkemään vaan vajaa kaksi biisiä heiltä.
Onneksi seuraavaksi samalla lavalla esiintynyt 10-FEET oli yksi parhaimpia keikkakokemuksiani ikinä! Yleisö meni aivan sekaisin kun 10-FEETin jäsenet tulivat lavalle ja aloittivat soiton: moshpittejä tuli pystyyn jokapuolella ja osa porukasta crowdsurffasi ja loput tönivät ja heiluivat muutenvaan. 10-FEETin keikka on ollut yksi harvoista joiden kesken olen meinannut pyörtyä fiiliksen takia, aivan uskomatonta settiä! <3 10-FEETin keikan jälkeen lähdin joka paikka hiestä märkänä huilimaan hetkeksi penkille ja sitten lähdin etsimään jotain purtavaa ja juotavaa.
Söin döner kebabin ja join mehua jonka jälkeen kävin katsomassa millaista pändien fanikrääsää oli myytävänä. Ostin 10-FEETiltä muutaman tarran sekä COUNTDOWN JAPAN pyyhkeen. Sitten lähdin ihan mielenkiinnon vuoksi katsomaan millainen pändi THE NOVEMBERS on ja se pändi oli todellinen löytö. Heidän live-esiintymisensä oli todella energinen ja musiikki oli melankolisen oloista indie rockkia. THE NOVEMBERSin liven jälkeen menin ja ostin samantien myös heidän pyyhkeensä ja varmasti ostan heidän levynsä jos sattuu tulemaan vastaan täällä! THE NOVEMBERSin liven jälkeen kävin katsomassa YMCKn jonka keikka oli kivaa kuunneltavaa. Keikan alku oli mielenkiintoinen, koska YMCK aloitti sen pelaamalla NESin pelejä isoilta lavan skriineiltä musiikin tahtiin. YMCKn jälkeen oli sitten vuorossa minun illan viimeinen pändi eli Acidman. En ole hirveästi ennen kuunnellut Acidmaniä ennen mutta tiesin että pändi tekee hyvää musiikkia joten menin yleisön sekaan ja kohta keikka jo alkoikin. Acidmanin musiikki teki syvän vaikutuksen minuun, ja varsinkin muutaman balladinomaisen biisin aikana tulin hyvin liikuttuneeseen tilaan. Kaikenkaikkiaan Acidmanin live oli hyvin tasapainoitettu, seasta löytyi sopiva sekoitus menevämpää musiikkia jossa sopivissa raoissa oli hitaampia biisejä. Acidmanin liven jälkeen olikin sitten aika suunnistaa takas hotellille, jossa menin pian nukkumaan koska seuraavana päivänä oli suuri päivä tiedossa: ComiKet75n 3. eli tärkein päivä