Valehtelisin jos väittäisin et mä en muista, sitä minkä piti olla ikuista
Käsist lipee viimenenki lohdutuksen sananen,
mun sydämmestä lohkes liia iso palanen.
Vitun isot luulot oli, vaik mä tiesin et näillä hetkillä tää kaatuu,
otetaaks tunteet pois ja haudutaan ne, antaa niie siellä lepää.
Mut oma vika, kun on kuuntele ajoissa, vaik ite tiiän et ois parantamis tavoissa.
Mä kaipaan rakkautta, mulla on siihe tarvetta, mä tarviin jonku joka osaa paikata mun haavat.
Ja mä nään sen jonku tän ihmismassan keskellä, jollain on tunteet, kumpa tietäis kenellä.
Käsist lipee viimenenki lohdutuksen sananen,
mun sydämmestä lohkes liia iso palanen.
Vitun isot luulot oli, vaik mä tiesin et näillä hetkillä tää kaatuu,
otetaaks tunteet pois ja haudutaan ne, antaa niie siellä lepää.
Mut oma vika, kun on kuuntele ajoissa, vaik ite tiiän et ois parantamis tavoissa.
Mä kaipaan rakkautta, mulla on siihe tarvetta, mä tarviin jonku joka osaa paikata mun haavat.
Ja mä nään sen jonku tän ihmismassan keskellä, jollain on tunteet, kumpa tietäis kenellä.