Olen pahoillani, annoin sen tapahtua, vaikka toisin halusin.
Tunteen aidon kadotin, tilalle pettymys, viha, tuli vain.
En tarkoita sitä mitä sanoin, en sydäntäni kuunnellut, uskonut, vaan annoin valheen sumentaa pääni.
Nyt itseni täytän, tuskalla, surulla, täytän ääriäni myöten.
Nyt vain itseni täytän aineilla, savua puhkun, en helpotusta tunne.
Tukehdun, ääniä kuulen, ne nimeäni huutaa, minua kutsutaan.
Ulospääsyn tästä nään, oven löydän.
Haluanko pois täältä, vastaus on tuntematon.
Toivoisin, että löytäisin sen, toisen oven, jonka takana olisit sinä, unelma, josta olen haaveillut.
Toivon, että saisin, vielä kerran saisin, mahdollisuuden muuttaa kaiken.
Sut takaisin.
Sua Rakastaen, Nallenpentu