IRC-Galleria

Minne menit kesä katosit,
menitkö piiloon ihmisten katseita,
jotka eivät ole ansainneet lämpöä,
suomen suven hellettä,
elämän lähdettä aurinkoa.

Lähditkö pois jonnekkin,
vain kiusataksesi meitä,
vai ajattelitko ettemme tarvitse tänä vuonna,
lämpöäsi ollenkaan pohjolassa pimeässä.

Että meille riittää kuin aikainen viileä kevät,
tai myöhäinen lämmin syksy sateineen,
tarjoatko meille vaan vesisadetta,
ja tuulta tällä kertaa.

Toivotaan että muutat mieltäsi,
ja tulet lämpöinesi meille kylmään,
pohjoiseen valottomaan muutoin kuin kesällä.
Odotan vain sinua itse kesää.

Saapuvaksi aurinkoinen sää,
lämmittämään iltoja muuten viileneviä,
helteen hellittämätöntä hikeä,
puhkuvaa kuumaa kesä tuulta.

---

Kirjoitettu kesällä, figures...

Vaahtopäinen raivoava aallokko,
olen kuin meri myrskyllä,
olen kuin meri tyynellä,
kukaan ei minusta ota selvää mitä se milloinkin,
tärkeintä on että on jotain.

Kuin tummat pilvet taivaalla tai hopeareunainen yksinäinen pilvenhattara,
jos puskee vaan eteenpäin,
välillä hiljaa sipsuttaen,
välillä raivoten kuin tuulispää,
tärkeintä on että tekee jotain ettei huku mitättömyyteen.

Mutta jossain näiden välissä,
kulkee se optimi mitä kaikki yrittävät tavoitella,
sitä sanotaan onnellisuudeksi,
liikaa mitään ei ole hyväksi,
se on nähty aina.

Siksi parhaani mukaan yritän,
kulkea keskellä väylää ja välttää karikoita,
niin voin tavoitella onnea,
ainakin pidän mahdollisuuteni avoinna,
rakkaus antaa voimaa siihen.

---

Written also in summer :-O

(Copyright) Tämän henkilön sivuilla olevien Runojen käyttöön muualla ilman henkilön suostumusta ei anneta lupaa. Kopioiminen, lainaaminen yms. ilman lupaa on kielletty tekijänoikeuden nojalla.

(Copyright) All poems and writings on this persons site, are protected by Copyright Laws. Any material copying, lending etc. is prohibited without permition.







:D Näin on näreet..

Vaikka illat pimenevät pikkuhiljaa,
ja ei ole enää niin lämmintä aamun hämärässä,
tunnen silti lämpösi lähelläni,
aivan kuin olisit siinä nytkin.

Tunnen tuoksusi silloinkin kun olet kauempana,
enkä voi nukkua vieressäsi yöllä tai aamulla varhain,
näen sinusta unta että olet luonani,
ikävä kaivertaa joskus sisintäni.

Sinä olet minun voimani,
olen onnellinen saadessani olla sinun,
koska olet niin kaunis omani,
nöyrin mielin antaudun sinulle.

Kun syksy saapuu,
haluan antaa osan voimistani,
silloin kun niitä tarvitset,
koska elämä on että voi luovuttaa itsestään toiselle.

Jotain tunteestaan että saa takaisinkin.
Olet minulle tärkein rakkaimpani,
missä ikinä oletkaan.

---

Kirjoitettu aikoinaan... :)

Synkkyys on in.
Ja synkältä se tuo elämä näyttääkin.
Kaiken pitää olla todella raskasta ja vaikeaa.
Suurta haikeutta se tekee.

Yksi ajatus yhdessä paikassa.
Toinen jossain muualla.
Mutta kaikki ajatukset muuten levällään.
Eikä niitä tahdo saada samaan kasaan mitenkään.
Lentävät kuin linnut karkuun kiihtyvää vauhtia.

Kaikki ovet on suljettu tieltä kulkevan.
Ei näy mitään kuin pimeyttä.
Ja pelkkää petosta loistaa vieraiden kasvoista.
Hymy niillä kasvoilla jotka näkee.
On vain heijastus jostain.

Kuva heidän sydämmessään on kasvoton.
Jotain mitä ei tunnista.
Se syö sielusi ohimennen.
Jatkaa sitten kulkuaan.

Ja kaikki alkaa taas alusta.
Kuin "Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!"

---

Synkkyys kunniaan :P

Pimeys laskeutuva kaupungin.
Saa mielen mustenemaan vieläkin syvemmin.
Luola betoninen toinen toistaan synkempi onkalo vie.
Yhä syvemmälle syövereihin.

Pelon ja harmauden valtakuntaan.
Savuverhon keskelle vaeltamaan.
Viereen hajavalon kadun mustan.
Missä on kuin sokea.

Ei näkisi onneaan edes vaikka se olisi vieressä.
Olemaan tuhannen vuoden kadotuksessa.
Etsimään olematonta joka oikeasti on senttien päässä.
Mitä ei ikinä löydä.

Synkkyyden valtakunnasta tästä.
Kylmyyden ja harmauden keskeltä.
Missä pirujen silmät loistavat punaisina.
Kutsuen ikuiseen kadotukseen.

---

Näin on näreet :D

Long road is ahead.
But nothing seems to light my way.
There are so few things.
Can bring smile to my face.

Even sunshine in day.
Bright moonlight or kindness of others.
Cant make sense.
All hope is gone.

What to do in time of mist and cold.
Days when are shorter.
Nature is dead silent.
All goes to black.

How to get life back.
In time of endless pain and misery.
While rain washes thoughts away.

---

dodiih lisää uutta runoa uunista ulos
:)

Kun katson taivaalle tuonne kauas.
Siellä näen suuria kertymiä.
Näyttävät tummilta pilvitaloilta jotka liikkuvat.
Jotka raskaan veturin lailla tulevat kohti.
Niitä ei voi pysäyttää, siihen eivät voimani riitä.
Ehkä tahtoisin, jos voisin.

Mutta voimani siihen ovat riittämättömät.
Olemattoman pienet heiveröiset.
Ne lipuvat vastustamattomuudellaan luokseni.
Harmaalla taivaalla ne näyttävät aavistuksen mustemmilta.
Voin tuntea kuinka ne lähestyvät..

Pystyn kuvittelemaan kun ne saapuvat, ja alkavat liian..painavina.
Satamaan.
Vuodattavat elämän nesteensä pois.
Taivaalta joka on kuin toinen rinnakkainen maailma.
Kuihtuvat hiljalleen pois antaen vetensä alas maahan.
Niitä on lukemattomia taivasta vasten, aina tulee uusia.
Ikinä ne eivät katoa vaikka voisi luulla.

Voin tuntea kuinka vesipisarat tippuvat kasvoilleni.
Vaikka sitä ei ole vielä tapahtunut.
On kuin niillä olisi oma tahto.
Tulla ja sataa niskaani, milloin haluavat.
Muutamissa sekunneissa olen aivan märkä.
Vesi juoksee pitkin kehoani vaatteiden alla.
Kuin jokin elämän lanka.

Yhtä nopeasti kuin tuo pilvitalo saapuikin.
Se häviää.
Mutta näen jo seuraavan horisontissa.
Tulossa vastustamattomasti, hiljalleen.
Ja huomaan että kuvittelin sen jo tapahtuvan.
Luulin nähneeni sadepisaran ikkunassa.
Aivan kuin kuulleeni pauhaavan myrskytuulen.

---

Näitä piisaa. Olen kirjoitellut niitä tuonne muualle.. Ja laitan nyt tänne. Osa tulevista on tosi imeliä rakkausrunoja :D. Että watch out for yourselves :D

Yhyy. Aika perseestä kyllä nyt on asiat :(((

Tylsää...Suruttaa...

No onneksi nyt näyttää lämpiävän jotenkin . Kesälämpimässä on helpompi romantisoida ja ehemmm..:D:D:D :P