IRC-Galleria

Olen tänään käyttänyt HKL:llää viikon edestä...
henkeni edestä.

Huomenna täytyy soittaa kesätyöpaikkaan ja kysyä voinko suplia itseni toiseenkin proggikseen.
Toivottavasti homma onnistuu.
Tajusin oikeastaan vasta tänään, että se 'taidepedagogiikka' kuukauden edestä olisi todella tärkeää.

Oli hurjat kauppareissut.
Oli hurjat tunteiden meritaistelut.
Oli hurjaa.

Tänään myös rohkaistuin hetkeksi.
Kun olin ylittänyt itseni, jäin kauas jalkoihin ja toinen minä kiiruhti ylittämään toista estettä.
Pääsin kuin pääsinkin, ainakin jossain määrin, sen esteen tuolle puolen.
Kauniin hetken näin paljon asioita sydämmellä. Tajusin siis sulkea silmäni.

Tunsin ja tiesin myös vahvasti tietoisena, mikä on tärkeää.
...

Orava kiipesi sammaloituneelle kivelle ja katsahti ujosti hymähtäen yläpuolelleen.
"Tiedätkös, olet minulle kovin tärkeä...Rakastan aamuja kun sumu ei ole vielä hälvennyt ja varikset kaartelevat kasvimaiden yllä. Sitä myös kun saan ihastella auringonnousua selkäsi päällä." Orava paijasi hetken ajatuksissaan pörröistä häntäänsä, ennen kuin jatkoi taas.
"Olen pieni olento, mutta sinun kanssasi tunnen itseni suuremmaksi ja rohkeammaksi. Kun laukkaat mäen rinnettä ylöspäin ja pidän sarvistasi kiinni, tunnen itseni maailman valtiaaksi. Se on hienoa se."
Orava vakavoitui mutta hymyili edelleen. Hän hyppäsi korkean olennon selkään ja tarrautui pienillä käpälillään tämän vasemmanpuoleiseen sarveen. Sitten hän kuiskasi lähelle korvaa:
"Olet hieno. Sen tiedän että seikkailuni jaan sinun kanssa"