IRC-Galleria

Me oltiin tänää yhen suunnittelija/taiteilijan luona suunnittelemassa elokuun Kol kakkuperformanssia.
Meidän oli tarkoitus (tai on edelleenkin) valmistaa betonista yms., mutta tää päivä meniki vaan suunnitellessa. Ihan turhaan laitoin työvaatteet ;)

Noh, elokuussa päästään hommiin.

Ja nyt tiedän jonkin verran enemän BETONISTA.

Huomenna on hyvä päivä, tunnen niin.

" Oh, brother I can't, I can't get through
I'VE BEEN TRYING HARD TO REACH YOU 'CAUSE I DON'T KNOW WHAT TO DO
Oh, brother I can't believe it's true
I'M SO scared ABOUT THE FUTURE AND I WANT TO TALK TO YOU
Oh I want to talk to you

You can take a picture of something you see
In the future WHERE WILL I BE?
You could climb a ladder UP to the sun
Or write a song that NO ONE had sung
Or do something that's NEVER been done

Are you LOST or incomplete?
Do you feel like a puzzle?
You can't find your missing piece
TELL ME HOW YOU FEEL
Well I feel like they're talking in a language I DON'T speak
And they're talking it to me

So you take a picture of something you see
In the future where will I be?
You could climb a ladder up to the sun
Or write a song that no one had sung
Or do something that's never been done
Do something that's never been done

So you don't know were you're going and you wanna talk
But you feel like you're going where you've been before
You tell anyone who'll listen but you feel ignored
Nothing's really making any sense at all
Let's talk
Let's talk
Let's talk
Let's talk "


<3 *hymyili hän ja sulki silmänsä*

Nukuin pöyristyttävän levottomasti.

Yksi puhelu herätti.

Toinen puhelu piristi.

Iltapäivästä olisi performanssi-kakun leivontaa jossain...jossain kaukana?
Aluksi olin innoissani, tällä hetkellä homma tuntuu hieman vastenmieliseltä.
Olisin ehkä keksinyt parempaa tekemistä. Tai mieluisampaa.

En taaskaan pääse varmaan koululla käymään :/
Noh, pe aamupäivällä sitten.

Keskittymisvaikeuksia. Tai, minulla tuntuu pyörivän 1-4 asiaa hyvin aktiivisesti päässä enkä yksinkertaisesti kykene keskittymään muuhun.
Ehkä minun siis tulisi ensin vain selvittää/hoitaa/kohdata/järjestää nämä kaiken huomion vievät asiat :)

Tapasin kaveria.
Olin sosiaalinen hetken uuden ihmisen kanssa.
Varasin liput Vinci Koodiin.
Palautin kirjaston kirjat (35 päivää myöhässä). Joskin kirjojen lukeminen jäi vieläkin kesken :P
Katsoin lainaamani vamppi-leffan loppuun.
Tein kokeellisen/teatraalisen meikin.
Katsoin "Hupimalli haussa" koonti-jakson.

Kaiken lisäksi, lähdin _melkein_ käymään koululla (noh, se on vielä edessä).
Olin myös melkein lähteä yksikseni kävelylle.
Melkein lähdin hakemaan tyhjiä cd-levyjä.
Hmm...vaikka mitä.

Pitäisi painattaa paitaa.
Mutta, jotenkin tuntuu että väsyttää. Tämä on ollut laiska, mutta melkeinpä 'tunnerikas' päivä.
On kuitenkin liian aikaista nukkumiselle.

Minulla ei ihan oikeasti ole ollut aikoihin näin tylsää. Siis toki päivällä oli pienet hetkensä, mutta näin yleisesti ottaen. JESTAS, TYLSYYS TAPPAA :)

Sade oli hetken puhdistava.
Kova.

Nyt on jo aika monta asiaa päässyt potkimaan minua persuksille ja repinyt minua niskoistani liikkeelle. Osalle asioista olen oppinut tekemään jotain, osalle olen kääntänyt selkäni, osa yrittää ajaa minut hulluuteen :)
Joskin olen kaatunut vasta lähtöpisteen toiselle puolelle, matka näkyy vielä todella pitkänä.
Olisikohan minun aika pyytää joltakulta apua?
(olen tunnetusti niin huono avunpyytäjä)

Ehkä yritän toisinaan olla joka asiassa jollain tapaa "marttyyri" ja surea/iloita/masentua/innostua/selvitä/kaatua/jne.jne. "yksin" tyhjä hymy kasvoilla.
Taidan luottaa kyllä ihmisiin, joskaan en tarpeeksi. Ennen kaikkea, olisi syytä luottaa itseensä enemmän.

Tuo ei ole tuollaista kaunista sadetta.
Se on hieman alakuloista.

Pitäisi aloittaa aamu teellä.
*niin hän teki*
---
"I started a joke, which started the whole world crying,
But I didnt see that the joke was on me, oh no.

I started to cry, which started the whole world laughing,
Oh, if Id only seen that the joke was on me."
(Bee Gees/ I Started a Joke)
---

"There's no map
to human behaviour

They're terribly moody
then all of a sudden turn happy
but, oh, to get involved in the exchange
of human emotions is ever so satisfying"
(Björk/ Human Behavior)
---

"The fates are vicious and they're cruel.
You learn too late you've used two wishes
like a fool"
(Hedwig/ Wicked Little Town)
---

Nämä puhuttelivat minua heti aamusta. Kaikessa hyvässä ja pahassa.

Keskusteleminen on todella hieno asia...varsinkin jos se johtaa johonkin.

Ongelmani nro.1.
En uskalla/tohdi/kehtaa/halua tuoda verbaalisesti joitain asioita esille, koska 'pelkään' että minut väärinymmärretään.
Siispä vaikenen (joka saattaa toisinaan olla pahempi asia kuin väärinymmärrykset. vaikeneminen ei johda mihinkään, sentään väärinymmärrykset ajavat asioita ajettavaksi eteenpäin...)

On toisinaan niin helppoa lipua ilmapallon varassa pilvien yläpuolella, lämmitellä auringossa ja olla tietoinen siitä, että esteitä ei ole edessäpäin.

Toisaalta.
Ylhäältä ei kuule ihmisten nauruja ja kuulumisia.

Siispä.
Voisi olla syytä lennellä lähellä maanpintaa ja tervehtiä ihmisiä. Mitä sitten jos kaareva oksa tai linnun nokka puhkaisee pallosi. Se lienee ainut keino keksiä kävelemisen vaihtoehto.