IRC-Galleria

Minne menenkin ja mitä teenkin, toivon löytäväni helpoimman tien.
Sitä en koskaan löydä. Mitä enemmän toivon ja pyrin kohti aurinkoa, sitä vaikeammaksi asiat yleensä itselleni teen.
Aina vastaan tulee maailman laidan loppu tai sadeverho kyyneleineen.
Ehkä se on sitten väistämätöntä ja jopa välttämätöntä?
Miksi sitten alituiseen etsin keinoa elää kauniisti ja helposti?

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että voisin kuolla.
Minua ahdistaa paljon, ei kamalasti, mutta niin että tuntuu.

Mikä minua sitten kiristää?
En ota siitäkään koskaan selvää. Kunnolla.
Ehkä minua edelleenkin kiusaa se, että pelkään kaikenlaista.
En osaa olla.

Haluan itselleni ja läheisilleni sellaista pysähtynyttä aikaa. Hetkeksi.
Auttaisiko se sitten?

"You don't know how you got here
You just know you want out
Believing in yourself
Almost as much as you doubt
You're a big smash
You wear it like a rash
Star

Oh no, don't be shy
You don't have to go blind
Hold me, thrill me, kiss me, kill me"

-U2-

Pyydän :´D

...musta tuntuu, kuitenkin, että olen alkanut yrittämään. enemmän. ja saattaa olla että saavutankin vielä jotain sillä 'yrittämisellä'.

pienet asiat vahvistavat.
olen saanut hoidettua paria virallista asiaa puhelimitse, ilman kummempia pelko/ahdistus/vapina-reaktioita. olen siis ylpeä itsestäni.

eilinen työpäivä rikkoi minut. en ajatellut taas(kaan) kauhean loogisesti. siis kun minulla on liikaa työtä palkkaan ja työaikaan nähden. olisi pitänyt sanoa siitä. pitäisi sanoa siitä. pitää sanoa siitä.

pittees lähteä hoitamaan nyt paperit itselle :)
ja hoitaa ystävä-miitit ja kaupat...
ja sitten menen <3

...

"Haluan katsoa kuinka taivaankansi lukee ajatuksiani.
Mietteeni, suruni, haluni, pukee pilviksi.
Yksi kyynelehtii minut tyhjäksi, hymyilen ja rakastan.
Nyt päätän aloittaa alusta maailmani, sun."

Musta tuntuu etten anna itsestäni tarpeeksi.
En itselleni, enkä muille.

Saattaa olla...että olen viimeinen, joka pikkuhiljaa alkaa tajuta sen.

No, EN TIEDÄ.

Töistä soitettiin.
Menen katsastelemaan siivousta yms. jo huomenna.
Minua kysyttiin perjantaiksi ja totesin taas että on kouluhommia ja paperiasioita opintoasiaintoimistossa. Se kuulosti ihan huonolta tekosyyltä...Mutta kun se ei ollut tekosyy vaan kalenteriini buukattu toimi :P

Huomaa taas että jumitan...
kirjoittelen tänne kaikkea.

Minulle tuli hetkeksi huoli rahasta.
Ja keksin että tarvitsen synttärilahjaksi silitysraudan :)

Eilen liikutuin todella syvästi hetkellisesti kun ajattelin läheistä ihmistä.
Ihan aloin ihmettelemään kaikenlaista ja liikutuin (weird)

Ja nyt stressaannuin siitä syvästi kun mieleen tuli sellainen seikka, että siivousalueeni on mitä luultavammin toinen kuin viime vuonna.
Viime vuonna vastasin kerroksista 5-8 (ne oli ok, nyt kun aattelee tosi ok). Tänä vuonna ne saattaa tunkea mulle kerrokset 1-4 (ne o IKÄVÄT). Äh...ei tällasesta pitäis nyt liiaksi stressaantua.
Rauhotun...rauhotun :P

Kylläpäs teen asioista itselleni hankalia :)
Pitäisi maksaa koulun lukukausimaksut, ilmottautua läsnäolevaksi yms. jotta saisin uuden läsnäolotodistuksen JOTTA pääsisin "lunastamaan" asuntomme.
Ainiin...ja pitää hakea opintosuoriteote (vai-mikä-se-nyt-olikaan).
Hommat ovat suoraviivaisia "tee tämä-niin saat tämän".
Mutta jotenkin jumittelen.

Huomenna olisi 'ruoka' päivä.
Ehdin jo suunnitella asioita suuntaan jos toiseen.
Ärsyttää jos huomenna ei voi ruokailla ulkona. Ihan vaan jos sää jatkuu tuollaisena *osoittaa ulos*. Harmaata, viileää *vilunväristys*
Noh, sitten voi ruokailla ulkona sisällä :)

Taas on vähän sellai tunne, että livun vain eteenpäin. Se ei tunnu niinkään pahalta (tällä kertaa) mutta minun pitäisi keskittyä enemmän. Pidemmän päälle ei voi vain antaa mennä...

Maailmani on suht' pieni (joskin se on väritetty sitäkin suuremmilla elämyksillä). En tajua, että tosiaan olemme muuttamassa. Salaa mietin, ajaako vakituinen läsnäoloni sieluja hulluuteen ;)
Ei kai. No jaa...joko aluksi TAI sitten pidemmän päälle :D

En tajua sitäkään, että työt taas alkavat. En tajua sitäkään, että tällä kertaa ne rahat menevät samantien.
Pitäisi tehdä unirytmille jotain ennen töiden alkua. Huomasin yöllä taas ettei uni meinannut millään tulla. Ja aamulla huomasin sen, ettei ylösnousemisesta meinannut tulla yhtään mitään.

Pitäisi siivota urakalla. Toisaalta...sitten taas muistan, että se 'suuri' pakkaaminen on edessä.
Emme ole koskaan perheeni kanssa muuttaneet, olen totaalisen muutto-neitsyt.

Tiedän, että olen innoissani ja odotan tuota hassun hauskaa ja kaivattua muuttoa.
Samalla kuitenkin lähestyn asiaa epäröivin askelein :)
Koen asiaa hieman samalta kantilta kuin Liisa ryömiessään kaninkoloon...

Noh ni...töps höps.

ajattelen asioita kovin pintapuolisesti.
varsinkin jos asiat ovat liian "vaikeita".

selvittelin äsken taas opintoasian palvelun mahdollisuuksia...
valaistuin hetkeksi, mutta vain hetkeksi.

noh, kyllä nää opiskelu ja muuttamis ja asumis asiat tästä. TOIVON!
tai no...ei kai tässä tarvitse toivoa, kunhan toimii vaan...toimis vaan

Kiasmastakin soitettiin, se oli kiva se.
---

Huone on taas sotkuinen. Idiootteilin eilen taas. Aloin tekemään sekatekniikka taulua (siitä tuskin mitään tulee, mutta tesmaillaan). Päätin sitten yöllä spreijata omassa huoneessa kun en parvekkeelle viitsinyt :P

Hieman salaa sellainen olo taas, että voisin revetä kahtia.
Tällä kertaa kyltymättömyydestä, kauneudesta, malttamattomuudesta, jännityksestä...

En haluaisi ollenkaan olla rauhassa.

Oli mukava, kesäinen ja mallikas päivä :)
Näin rakasta, saatiin asunto (vielä kun saan tuet ja todistukset jostain), paistoi aurinko, katsottiin Maailmojen Sota, syötiin...
Eipä sitä kamalasti muuta kaipaa. Aina siis ;)

Mitä siihen nyt sanoisi.
Pitäisi ottaa ilo irti.

Ulkona on kauniin aurinkoista...kuitenkin kuulemma viileää :/
Jos sitä menisi ulos kökkimään.

Tänään olisi kyllä luvassa sitä asunto-härdelliäkin.
En ole ihan varma, miten homman pitäisi mennä, mutta eikus vaan yrittämään :)

Minulla on salaa hieman haikea olo.
Nyt on taas sen verran rauhaisaa vähään aikaan, että voisi kirjoittaa esseetä...
mutta kun enhän minä taaskaan saa aikaiseksi :/

Aika kuluu taas loppujen lopuksi kovin nopeasti.