IRC-Galleria

Se alko yllätyksen en osannu yhtää varoo,
ku ois ote livenny ja kädet vaa tyhjää haroo
Pää kolmanten jalkana eteenpäin vaa kiidetty,
en ees tajunnu minne asti oltiin kiivetty
Älä koskaan kato alas niin sanotaan,
mut silti mä vaa pakotin itteni kattomaan
Kylmä hiki otsal ja suuta kuivas,
maa kutsu mua puoleensa ilmankos huimas
Mut en oo kiittämätön siit mitä kävi,
en ois näi vahva jos en ois käyny sitä läpi
Kävely on vaa hallittuu kaatumista,
ja oikee suunta hahmottuu kokemuksista
Ainaki täs oppii avaamaan umpisolmuja,
ja mitä ois elämä ilman arpii ja kolhuja?