Tytöt aikuistuvat poikia nopeammin. Oletko kuullut tuon? Musta tuntuu, että tuohon johtopäätökseen tullut tutkijajoukko ei ole tavannut koskaan mua. Mulle tuli sellainen ikiteinari-hetki töissä, kun näin erään vanhan ihastukseni. Se oli yhtä suloinen (ja pitkä) kuin ennenkin. Paitsi että hänellä oli oletettava vaimo ja lapsi matkassa. Silti mulle tuli hirmu hyvä mieli. Ainakin virnuilin itsekseni töissä loppupäivän. Ehkä mä olenkin aikuistumassa. En ole varma.
"Olen aikuistumassa"? Pyh! Sanoo ihminen, joka julisti käyvänsä läpi juuri kitaristi-vaihetta elämästään. Miksi mun on oikeastaan pakko aikuistua? Ois kiva olla se vapaa hippilapsi, joka tanssii niityllä paljain jaloin ja unelmoi maailmanrauhasta (puolet on jo hoidossa, mutta en oo vielä niittyä löytänyt). Onko kenelläkään niittyä?
30 ikävuotta alkaa jo häämöttää. Pitääkö nyt kehittää kriisi? Etsin itselleni nuoremman rakastajan ja
alan etsiä todella itseäni. (meinasin kirjoittaa "puolta nuoremman", mutta korjasin kuitenkin. Ei sen ikäiset ole rakastajia vaan holhottavia. 15-vuotiaat). Vaikka olisi mukavaa olla nuorempi, on silti mukavempaa omistaa sellainen elämä, joka on eletty. Kadun sitä, etten ole ystäviini pitänyt enemmän yhteyttä kun muutin Tampereelle, mutta silti he ovat vielä olemassa. Yksin ei ole hyvä olla.