IRC-Galleria

Se alkoi kuudennella luokalla. Silloin ilmestyi ensimmäinen näppyläni. Luokkakaverit kysyivät, että enkö käytä Clearacilia. Aloitin. Ei auttanut. Päätin peittää meikillä uudet pienet tuttavani. Unohdin koko asian, ajattelin niiden lähtevän ajan myötä pois, kunhan pääsisin eroon teini-iästä.

Ne eivät suostuneet lähtemään, ei hyvällä eikä pahalla. Olin katsellut kauan äitini taistelua näppyjä vastaan ja jossain vaiheessa tajusin perineeni häneltä tuon taudin. Aknella ei ole mitään tekemistä puhtauden(tai lähinnä sen puutteen) kanssa. Voin pestä kasvoni vaikka viidesti päivässä, mutta se ei auta mitään, päinvastoin. Kasvot kuivuvat ja lisää näppyjä tulee. Kerran sain antibioottikuurin korva- ja poskiontelotulehdukseen, joka vei viikossa kaikki näppyni pienten näppyjen taivaaseen, mutta heti kuurin loputtua uudet asukkaat asettuivat taloksi. Olin tuolloin vielä kipeä, enkä pessyt edes kasvoja päivittäin (nuhan vuoksi, sattui nenänpieliin kun en ollut rasvaillut). Oliko tuo ainoa keino saada kauniin siloiset kasvot?

Toivon ostaneeni toimivan sarjan: Vichyn normadermin, joka on tarkoitettu epäpuhtaalle iholle. Farmaseutti kertoi aineen olevan hyvää ja uskoin. Hinta oli todella kova, mutta jos tällä saan kasvoni kuntoon, maksan sen mielelläni.
Ensimmäisen kerran kokeiltuani kasvot tuntuivat heti uskomattoman pehmeiltä ja jotenkin erilaiselta. Onko tässä vastaus itsetunnonkohotukseen? En usko ihmeisiin, mutta edes pieni toivonpilke tähän risukasaan olisi kovin tervetullut.