Kohta pitäis lähtee käymään sosiaalityöntekijän juttusilla. Tuntuu että minun ei kuuluisi, kaikkihan menee ihan hyvin mutta kaipa se on silti pakko. Vakituista työpaikkaa ei ole löytynyt sitten ollenkaan. Torstaina on taas kerran aika työkkärissä mun nimellä. En koskaan uskonut kun kerrottiin ettei töitä ole helppo löytää.
Mutta koskas mä oisin vanhempia ja viisaampia kuunnellut ja vielä uskonut? c(:
Ei tule ihan heti mieleen sellaista kertaa.
Silti vaikka ei ole töitä, ei rahaa ja varsinkaan rakkautta.. Mä oon ihmeen positiivisella tuulella. Olenkohan oikeasti niitä hölmöjä joita ei saa lannistumaan millään?
Koska huonomminhan ei varmaan voisi mennä.
Onneksi vanhempani ovat olleet aivan uskomattoman kärsivällisiä. Eihän heillä kuitenkaan ole minkäänlaista velvollisuutta elättää aikuista lasta. Pakko nostaa hattua heille.. Mulla on maailman parhaimmat vanhemmat
Olen myös alkanut miettimään. Olisiko se niin vaikeaa käydä se kauppis loppuun? Ei ehkä samassa paikassa missä sen aloitin mutta jossain. Sen jälkeen sentään saisin työkkäristä päivärahaa. Kun tällä hetkellähän en saa sieltä mitään.
Liian nuori. Ja ei ole ammattia.
On se niin kummaa että en ymmärrä. Kuinka kaikki muut suomen työttömät elävät?
En suostu uskomaan että kaikki muutkin lymyävät vanhempiensa nurkissa.
Hmp.. Ainut asia mikä aikuisten oikeesti harmittaa tällä hetkellä on se että tärkein ja rakkain ystäväni tuntuu koko ajan vaan kaukaisemmalta. Aivan kuin olisimme eri junissa vaikka ennen istuimme vierekkäin.
Tiedän että hänellä on vaikeaa.
Tiedän etten luultavasti osaa tai pysty auttaa.
Mutta tahtoisin silti kuunnella. Tietää mikä hänen sydäntään painaa. Yrittää ymmärtää.
Ja toivon että hän ymmärtää että rakastan.
En olisi tällä hetkellä siinä pisteessä jossei minulla olisi häntä.
Aina ollaan joka kyynel ja joka hymy yhdessä jaettu.
Monta Disney laulua laulettu.
Monta kaljaa yhdessä juotu.
Jokaisen elämässä on se ihminen joka nostaa ylös kun sinä kaadut.
Minulle se on tämä tyttö.
Ja tiedän että minä olen hänelle se ihminen.
Mutta miksen saa nyt yrittää?
Mikä on muuttunut?
Olenko heikompi? Luuleeko hän etten pysty nostamaan enää häntä ylös?
Toivottavasti ei. Koska vaikka olisin heikko, Yrittäisin niin kauan kunnes voimani loppuvat kokonaan.