IRC-Galleria

Valkoinen paperi saa mustetta pinnalleen
Hiljalleen piirtyy viivat kirjainten
Muodostuvat sanomat ikävien lauseiden
Painan pääni hiljaa huokaisten
Näin viimeistä kertaa sinulle kirjoittaen

Mitä sanoa tahdoin, sitä koskaan sanonut en
Vaikenin liikaa, vaikenin aivan liikaa
Niin paljon tahdoin niin vähän sain
En tähän tyytyä voi, en voi kultasein

Mitä sanoa tahdoin, sitä koskaan sanonut en
Vaikenin liikaa, vaikenin aivan liikaa
Niin paljon tahdoin niin vähän sain
En tähän tyytyä voi, en voi kultasein

Sanan viimeisen saa valkoinen pinnalleen
Siihen pienen sydämen piirrän rinnalle
Kyynel lämpöinen mukaan sekoittuu musteeseen
Hiljaa toivon sinun ymmärtävän sen merkityksen
Vihdoin kirjeen suljen, poistun menneen unohtaen

Mitä sanoa tahdoin, sitä koskaan sanonut en
Vaikenin liikaa, vaikenin aivan liikaa
Niin paljon tahdoin niin vähän sain
En tähän tyytyä voi, en voi kultasein

Mitä sanoa tahdoin, sitä koskaan sanonut en
Vaikenin liikaa, vaikenin aivan liikaa
Niin paljon tahdoin niin vähän sain
En tähän tyytyä voi, en voi kultasein

© Niia L.

(Yöllisen kirjoittelun tulos..)