IRC-Galleria

Kyllä minä jo lauantain jälkeen ihan tosissaan mietin että mitähän järkeä sitä tässä hommassa enää on. Jos vaikka vaihtais vihdoin ja viimein siihen postimerkkien taikka päivänkakkaroiden keräilyyn. Oli se vaan olevinaan mukavampaa istuskella kyyissä ja ihailla seiniä, tulos olikin sitten sen mukainen.

Onneksi kuitenkaan sitä ei sitten ihan sillä sekunnilla ruettu tuumasta toimeen vaan pienen hetkisen vielä mietiskelin tätä alanvaihtoa. Sunnuntaina siis taas jatkettiin. Asenne oli ainakin ihan kohillaan ja on muutos suunnitelmatkin jo unohettu. Tyttö paransi siis paljon, hevonen on jo valmiiksi super ;).

Njoo, tyytyväinen kait tässä lopunloppua ollaan.

R<3

Toissapäivänä näky ekat joutsenet.
Ja eilen sitten pajunkissoja ihan hirrrrmuisen paljon.
Lämpenis vaan tuo ilma viel pikkusen, ei jaksa ennee pakkasia.

niin, ja kohta onkin sitten jo kesäkesäKESÄ!!

ONNEA JUUSO 1V!!

Käytiin eilen Wilman kanssa maastossa. Oli aivan mahtava ilma ja maasto alkoikin tosi hyvin. Ravailtiin ja laukkailtiin mehtäteillä, Roope otti normaaliin tapaansa kouluhevosmaisen rauhallisesti kun taas G kävi välillä hieman ylikierroksilla.

Oltiin tulossa kotiapäin kun rupes kuulumaan mopojen ääniä. Hidasteltiin siinä mutta paljon muuta ei kerittykään tehhä kun näky sellaisen pikku puskan takaa miten kaks mopopoikaa oli rinnakkain. Ja voinpa melkein vannoa että ihan varmasti hekin näki meiät. Ja eikun vaan hirveellä vauhilla (ja äänellä!) nää mopoilijat alkaa tulla kohti ja oltiin sellaisella tosi kapealla mehtätiellä, ei siinä olis hevonen ja mopo rinnakkain mahtunu. Roope oli aika häkellyksissään ja oikein tienny minne olis lähteny vaan onneks kuunteli kun sen läheiseen männikköön kannustin, pois tieltä, turvaan näiltä idiooteilta. Olin jo ihan varma et Wilma jää G:n kanssa alle kun nämä mopoidiootit tulee kauheeta kyytiä kohti eikä jarruta ollenkaan ja G jäi vaan pyörimään ja pomppimaan siihen tielle. Ja yritti jossain vaiheessa vielä lähteä siitä kotiin päin, elikkä siis suoraan näitten mopilijoiden syliin..

ONNEKSI(!!!) sitten G lopulta väisti kans tien viereiseen männikköön Roopen luo ja tuli pois siitä tieltä. Pojatpa sitten pysähty siihen meiän kohalle ja jätti mopot käyntiin. Kyllä meinas hevoset levitä siihen paikkaan. G hyppi ja pomppi ja pyöri ympyrää ja Roope-raukalla sydän hakkas hullun lailla eikä toinen oikein tienny minne siitä ois karkuun singonnu.

Wilma sitten kaksikielisenä ja sanavalmiina tyttösenä hieman ripitti näitä svenskatalande mopoilija-idiootteja, pientä sananvaihtoa siinä siis käytiin vaan eipä nuo urpot tajunnu tehneensä mitään väärin. Yleinen tie, onhan heillä siinä lupa ajaa ja kyllähän meiädn pitää väistää (niinhän myö kyllä minun mielestä tehtiinkin.. ei nyt umpimännikössä ihan huvin vuoksi kiinnosta ratsastella..). No siitä tien yleisyydestä en tiiä, mutta kyllä kait siinä pitäis sitten kaikkien väistää tarvittaessa ja kaikilla oikeus siinä liikkua, myös hevosilla. ja kannattaako tuollainen hurjastelu sitten sellaisella tiellä? Sitä se nimittäin oli, ihan päätöntä ajelua. Olis siinä voinut tulla joku muukin vastaan. En nyt tuohon mopoiluun ole ikinä pahemmin perehtynyt, mutta melkeinpä uskaltaisiin väittää että se mopo on helpompi hallita kuin 600kg painava pelästynyt saaliseläin.

Eikä näille ääliöille sitten riittänyt se, että jo nyt oltiin sinne männikköön näillä säikähtäneillä elukoilla paettu. Tämän "keskustelun" jälkeen (kiitos Wilman, tietää nuo poikaset ihan varmasti meidän rehellisen mielipiteen heistä) piti vielä lähteä äänekkäästi kaasutellen ja mopoja huudattaen pois paikalta. Vitun ajattelemattomat kusipäät!

Roope ja G onneksi sitten rauhoittuvat piakkoin ja päästiin jatkamaan kotiin asti ilman suurempia ongelmia.

Kyllä sitä kerkesi käydä mielessä että mitä kaikkea oliskaan voinut tapahtua. Vaan onneksi säikähdyksellä selvittiin.

"Ei tuo sinun hevoses varmaan mitään turhia kisoissa kattele?"
"Juu ei se pahemmin. Ehkä vähän kouluaitoja ja tuomaria ja kyllä se kerran säikähti katsomoakin"
"Kuulostipa hyvältä"

Ei Roopelle oo ikinä naurettu ;).

hassua.

"Onhan se hyvä olla avarakatseinen mutta sinä taiat olla jo liiankin"

Pöh, minkä minä sille voin että haluisin tehä kaikkea jännää ja olla kaikissa kivoissa paikoissa yhtäaikaa. Saa nähä miten tässä käy :P.

Ku en tiiä enkä osaa päättää.
Voihan kökkö.

en aina voi sua ymmärtää..

tosin, ehkä ei tarvitsekaan.

Pitäisköhän nyt vihdoin ja viimein antaa periksi ja mennä sinne hierojalle..
Hartiat ja selkä huutaa armoa.
Vaan huutakoosa.