On that day, your words alone
Made my decision to become stronger
"No matter how much you change, you're fine the way you are now"
Made my decision to become stronger
"No matter how much you change, you're fine the way you are now"
Niin, sanotaan, että tunteet ovat hillittömän hieno inspiraation lähde. Minun tapauksessani vaikuttaa olevan täysin päinvastoin! Muutamaan viikkoon ei kynäni ole piirtänyt ainuttakaan viivaa, eikä sormeni kirjoittaneet ainuttakaan sanaa saati lausetta lisää kirjoitustöihini. =( Jokin on tappanut muusani... tai... ...joku. Tiedän kyllä vastauksen pohtimatta.
"I killed my muse yesterday, or was it yesteryear?" pohdiskelee Mortiis taustalla - http://www.youtube.com/watch?v=IiVAHUAteDM. Ja saa minut miettimään samaa. =( Mielestäni tämä on oikeasti paha asia! Kaipaan kirjoittelua ja piirtelyäni. Kuten olen useasti viime aikoina sanonut, kun on ollut puhetta muista harrastuksista ja WoWin lopettamisesta, en minä osaa olla luova väkisin. Minulla on oltava Ajatus ja Idea ennen kuin saan mitään aikaan - ja tämä oli syy, miksen koskaan hakeutunut millekään kuvataiteellisille linjoille kouluissakaan. Minä olen taiteellisella tavalla luova, kun se sopii minulle, eikä silloin, kun minulle tuupataan väripaletti nenän eteen ja sivellin tassuun.
Ehkä tämä tästä. Ehkä pääni selviää sen verran, että kykenen palaamaan "normaaliin" käytäntöön vielä kesän aikana. Let's call this... a medical condition... Yes... *murtistaa suutaan ja ristii sormensa leukansa alla nojaten leukansa niihin.*
"En minä ryhdy mustasukkaiseksi sinun harrastuksistasi." Niin, kyllä! Ei se sanasta sanaan niin mennyt, mutta niin se pitää ymmärtää - vai pitikö? Ehkä se vain kiertyi itsensä ympäri ja muovaantui noin minun korvissani? Koska minulla on harrastus, joka on lemmikkini, eikä todellakaan sama asia kuin kumppanini - täysin eri henkilö, siis, ollakseni täsmällinen.
Pidän edelleen asioista ja esineistä, jotka miellän kauniiksi. Sellaisia on kiva kosketella ja pelkästään katsella, miten ne elehtivät, ja jopa miten ne puhuvat. Lemmikkini on kuin nukke. Me kaikki tiedämme, että suosikkileluilla on taipumus hajota siitä kaikesta rakkaudesta, mitä ne saavat osakseen. Hmm... *kaivaa neulaa ja lankaa esille jo varoiksi pöydälle.* Varautukaamme sitä päivää varten, kun nukeltani irtoaa raaja tai jopa pää =O Täytyy ehjätä, eikä minulla ole enää hakanouloja - viimeisen sai Rika (@willamursu Vanno, että siitä tulee family heirloom!).
Lopetamme sitruunahymiöön, vaikka ilmeisesti tekstiä syntyisi tähän kyllä vaikka millä mitalla, jos neiti vain raapustaisi.
:3