IRC-Galleria

Tulin joskus suht myöhään - tai aikaisin, miten sen tahtoo sanoa - kotiin, kun piti sitä sittenkin innostuao ottamaan ööliä eilettäin. Tuli tavattua ohimennen, vilaukselta lähestulkoon, yksi ihminen, jonka miellän Ystäväksi isolla Y-kirjaimella =) Tosin, valitettavasti ilo oli suht lyhytaikaista, mutta parempi kuin ei mitään.
Herätyskello soi klo 0800 aamusella. Sitä oli ollut NIIN fiksu, että ei tohtinut mennä sänkyyn nukkumaan, vaan rojahti juovuksissa sohvalle täysissä vetimissä. Niin, lupasin, että vien aamusella pakkausteippirullani kahdelle ystäväiselleni, joilla oli muutto tänään. Teippirullanvienti venähti noin 12 tuntiin, joista yhdeksän oli lähes tulkoon non-stop muuttohulinaa.
Sitä on roudattu ja kirottu, hikoiltu ja kärsitty, mutta viim,einkin kärsimys ja koettelemus on ohitse. Ehkä minulla oli aamusella krapula, mutta kuten todettu tänään, krapula lähtee hikoilemalla. Se tosiasia, että aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta koko päivän, helpotti toimitusta kummasti. Vichya vaan ja jossakin vaiheessa krapulasta ei ollut tietoakaan - tosin, ei minulla kunnollista sellaista ollutkaan.
Koko toimitus oli täysin vapaaehtoinen tempaus minun osaltani. Minua ei pyydetty eikä käsketty tekemään mitään, mutta meninpähän kuitenkin. Fakta on, että kyllä frendejä pitää auttaa tällaisissa tilanteissa - pyytämättäkin änkytunku-pakkojeesaus!
Tänään on pantu verbaalisest suhteellisen paljon. "Mihin tää pannaan?" "Minne voin panna tän?" "Panisitko sen tohon?" jne. Sohvia, pöytiä, tuoleja, miljoonia laatikoita ja pusseja. Huhhuh. Välillä tuntui, että muuttorumbaseurueella osasta meinasi loppua usko kesken toimituksen, kun tuntui, ettei kantaminen ja raahaaminen koskaan loppuisi. Totta kai se loppui. Aikanaan. Ongelmaksi koituivat puolikuntoiset huonekalut, jotka edelliset asukkaat olivat jättäneet ystävieni vaivoiksi. *ärrinmurrin* Kauhea kasa turhaa, rikkinäistä paskakamaa - ja luonnollisesti kaatopaikka kiinni sunnuntain ja helluntain kunniaksi.

Sitä istuu kotona ja tuijottaa taas koneen ruutua silmät lähes lasittuneen tyhjinä. Luonnollisesti minulla on huomenna taas töitä(!). Juu, 7h päästä pitäisi herätä. ...Jos sitä meniisi tuonne kuumaan suihkuun, lienen sen ansainnut. =)

Tulee lyhyt postaus, mutta tuleepahan kuitenkin.

PItäisi todennäköisesti vähän raapustaa, mitä mun Skotlannin päiviin kuului, mutta vois katsoa sitä aihetta sitten huomenna. Lyhyesti sanottuna, reissu oli _liian_ hyvä. >.<

Viime yövuoro sujui appeissa tunnelmissa, kunnes tuli työkaverin avustamana ajatus, että tietenkin sitä voisi mennä TAKAISIN loppukesästä \o/ Mullahan on kuitenkin 8d lomapäiviä, joita ei oo merkattu vielä mihinkään. =) Ja jos säästää kaikki kertyvät pekkaspäivätkin samaan syssyyn, niin sitä voisi olla 17d poissa maasta =O Kyllä, kuulostaa hyvältä juonelta =9 Piristi loppuyön tunnelmaa huomattavasti, jopa hymyilytti.

Achievement: sain septumin pallon irti ja flipattua korun piiloon nenään. Pakko sanoa, että ko. lävistys näyttää mulla hillittömän hyvältä - siitäkin sitten huomenna lisää, jos luoja suo minulle jaksamista kirjoittamisen suhteen. =P Ja muistia.

Ei kiinnostanut yhtään tulla takas Suomeen ja kotia.

Yöksi töihin. Ratkean riemusta - not.

Uni loppus hetki sitten. Nyt ei pysty kylllä enää. Pitää alkaa stressaan ja ahdistuilemaan! Noh, josko keittäis kahvit ja pykäis jotakin aamupalaa nyt ainakin aluksi. Pitää syödä, että jaksaa. =)

CMX saa vaihtua johonkin reippaaseen läpyttelyyn kans. Amorphis kelpaa <3

Kirjoittanen lisää lähtemisestä, pakkaamisesta ja stressaamisesta, jos mulla jää aikaa. Muussa tapauksessa... noh... *vanish*

Inhoan aamuja. Miksi? Aamuisin yleensä täytyy pukeutua. Pukeminen on tympeää ja inhottavaa. Ja niin välttämätöntä, jotta voi lähteä shoppailemaan puuttuvia asioita reissua varten. Tai no, ehkei KAIKKI katsoisi pahalla, jos lähtisi puolipukeissa liikenteeseen, mutta jotkut virkapukuiset voisivat kiinnostua turhankin paljon - haittaako se, jos on univormu-fetissi? Come closer, cloooseeeerrrrrr! =)

Pukeminen on vapaa-aamuina lähes samanlaista kuin mitä se on krapulassa. Pistää sukan jalkaan ja sitten löhöilee aloillaan aiheutuneesta liikkumisen tuskasta tai sitten koodaa jotakin aivan muuta - tällä hetkellä näemmä kirjoitan tätä ja puhun turhuuksia ircissä. (Ooh, sain oikean irtohihan ja vasemman sukan päälle!) Arkiaamut, kun on menossa töihin, vaatteet vain lentää päälle ja sitten kirmataankin jo pihalle - en tosin tarkoita sitä, että heräisin viimetingassa, sitä vain notkuu ilman rihman kiertämää niin pitkään kuin mahdollista.

Riisuminen taas... Ehkä se johtuu minun aivoistani, mutta se on paljon mielenkiintoisempaa ja hauskempaa. Luonnollisesti, varsinkin jos sitä EI tee yksinään, mutta saan jotakin kummallisia kiksejä riisuutumisesta yksinänikin o.O Taisin juuri tunnustaa avoimesti olevani jonkin sortin perverssi - vai oliko vielä joitakuita, jotka eivät tienneet tätä?

np: Feindflug - Neue Sieger

Reippaan musiikin kuunteleminen aamulla - aamu on silloin, kun herää, oli kello sitten vaikka iltapäivällä neljä! - tosin auttaa jopa sitä pukemista. Itse asiassa se auttaa ja jopa nopeuttaa kaikkia toimituksia. On se JÄNNÄÄ - eikös kaikki ole nykyään JÄNNÄÄ?

EI Dargaard'a enempää, plx, mroeh Feindflug, plx!

VAPAAAAAAAAAAAAAAAAAA!

Tai ainakin melkein seuraavat kaksi viikkoa voin unohtaa töiden vääntämisen tyystin. Tosin, tunteja on puskettu sisään sen verran, että ehkä lienen vapauteni ansainnut. =)

Nyt tekee mieli olutta. =^^= Pitää kehittää joku hyvä seuralainen asiaan liittyen.

WTB ryyppyseuraa, siis =D

Jep, sinisen mystisen aineen pitäisi olla vihreää. Hajusta tulee karmivasti mieleen absintti. En uskalla katsoa ainesosia, ihan varmuuden vuoksi. Hetken näpräämisen, muutaman vanulapun ja pumpulipuikon jälkeen voin todeta, että se onnistui! Minulla EI ole enää silmänrajauksia =D

What a glorious day! \o/

Miinuspuolena absinttimaisen löyhkän lisäksi se, että iho silmien ympärillä kiristää ja kirvelee. >.< Jos jotakin rasvaa lykkäisi...

Eilen taas sattui ja tapahtui.

Keskiviikkoilta, klo 21n jälkeen kyselin muutamalta paikalliselta ystävältä/tuttavalta, sattuvatko he omistamaan vaseliinia. Samaan hengenvetoon tosin lisäsin, että myös vaseliinipitoiset liukkarit käy.

Kiitos, hra nimeltämainitsematon, mutta voit pitää sen mansikanmakuisen...

Ennen kuin kysymys aiheutti turhan paljon hämmennystä, selitin kuitenkin kiltisti tilanteen. Ostin joku aika takaperin Gosh'n nestemäistä, vedenkestävää eyelineria. Eilettäin satunnaisesti tiputteli vettä, joten pyyhkäisin kissunsimmut sillä ensimmäistä kertaa ja lähdin kahvistelemaan. Ei siinä mitään, hienopa tavaraa, pysyi mallikkaasti naamassa kiinni, leviämättä ja tahraamatta yhtään. <3

Tilanne sai ikävän käännöksen, kun koetin iltasella kotona saada ko. mömmöä irti. Ei lähtenyt silmämeikinpoistoaineella - samalta valmistajalta. Ei toiminut saippua. Väri vain hitusen haalistui ja siinä kaikki. Googlailin ja koetin etsiä ratkaisua ongelmaani mesessä ja irkissä valittamisen ohessa, mutta suht turhaan. Olin valmis kokeilemaan myös vaseliinilla poistamista - jotkut väittivät jossakin foorumilla, että sillä irtoaisi vedenkestävät pakkelit turvasta, mutta tiedä häntä - mutta koska vaseliinia ei löytynyt siihen hätään äkkiseltään jostakin lähettyviltä, totesin, että siinäpä sitten olkoon. Eli, torstaiaamuna sitten töihin samoilla rajauksilla, mitä nyt hitusen paikattuna, sillä huomasin, että ko. mömmö irtoaa naamasta ainakin rapsuttamalla. Mutta silmien rapsuttelu kynnellä ei kuulostanut kauhean innostavalta, joten en jaksanut kokeilemista enempää.

Onnistuin tänään polkaisemaan keskustaan tliden jälkeen. Samaiseen puljuun, eli Sokoksen meikkiputiikkiin, mistä olin kyseisen hirviömömmön ostanutkin. Selitin tilanteen myyjättärelle, joka sitten tuuppasi tassuihini "vedenkestävien meikkien poistoon" tarkoitettua kasvovettä vai mitä ikinä olikaan - siniseltä se pullossa näytti. Kysyin pariin otteeseen, että lähteehän se nyt ihan varmasti tällä sitten ja myyjätär kovasti vakuutteli ja kehoitti antaa aineen hetken vaikuttaa ennen poistamista meikin päältä. POistuin kaupasta tyytyväisenä.

En tiedä vielä, toimiiko ko. neste vai ei. Minulla on "tatuoidut" rajaukseni yhä päällä - voiko meikkiä olla päällä? (tuli-vain-mieleen-loppukommenttioikku)

Pyykännyt tässä muutaman koneellisen illan saatossa. Violettia, punaista, valkeaa, mustaa... Tuli mieleen muutama kummallinen seikka, joita en oikeasti ymmärrä.

Pyykkipussit. Siis, rei'itetty kankaasta tehty pussukka, jonka sisään voi tunkea esim rintaliivit pesun ajaksi. Pussukan käyttö estää kaaritukien tunkeutumisen ulos kankaasta ja ko. vaatekappaleen hajoamisen - ja todennäköisesti myös koko pyykkikoneen hajoamisen, eli käyttö on suositeltavaa. Mutta, miten helvetissä semmonen kangaspussukka VOI estää metallisen kappaleen ulostunkeutumisen toisesta kangassiivusta?? Siis... wut...? Olen pohtinut tätä aina pyykätessä useamman vuoden, eikä minulla ole vieläkään mitään käryä, miten ihmeessä se on mahdollista.
Todettu on, että sen täytyy olla jonkun insinöörin keksimä seikka - mutta tarkoittaisiko se myös sitä, että se ei default-asetuksena myöskään toimisi, mutta sehän toimii? Ja kuka sen sitten on keksinyt? Ja miten!? Vai onko se yleisen ajattelutavan luoma illuusio, että se auttaa, mutta että oikeasti kaaritukien pursuilu ulos rintsikoista on silkkaa onnen kauppaa?

Toinen asia. Mun Helloween-paidat.

Kuvioidut paidat pitää kääntää nurinpäin ennen koneeseen laittamista. Kyllä, näin on tehtävä, jotta ne säilyisivät parempikuntoisina pitempään. Mikä mun Helloween'n paria bändipaitaa sitten vaivaa? Joka ikinen kerta, kun pesen ne koneessa, ne ovat AINA kääntyneet takaisin OIKEINPÄIN, kun otan ne ulos koneesta ja ripustan ne kuivumaan. Mikään muu paita ei menettele näin. Onkohan ne riivattuja ja vaativat käytöksellään jotakin pihkuran kuivapesua - joka muuten sukkaa, lukemani perusteella.

Pyykkääminen on sitten ihmeellistä touhua. =O

Hankin viikko sitten valkeat piilarit - pistän kuvan, kun saan aikaiseksi. Eli, silmistä näkyy vain pupillit. Ne nyt ovat erimerkkiset kuin mun violetit piilarit, joten menee hetki ennen kuin "totun" niihin. Ja luonnollisesti on totuteltava ennen kuin lähden reissuun sunnuntaina, kun todennäköisesti lykkään ne päähän silloin. Päästävä eroon silmien vetistelystä siihen mennessä.
Noooh, pistin ne sitten töihin. Meillä on töissä ikähaarukka aika suuri, pääasiassa kuitenkin keski-ikäisiä naisotuksia. Olen ainoa "kummallinen" otus siellä, mutta ihmiset on katselleet mua jo reilun vuoden. Välillä mulla on kummallisia oikkuja - kuten esimerkiksi mun meikkaustyyli - mutta yleisesti ottaen olen tykätty tyyppi (tai ainakin kuvittelen niin).
Lykkäsin sitten piilarit päähän ja menin töihin. Reaktiot jakautui kahtia aika pitkälti. Toiset, jotka säikähti ihan toden teolla ja sitten ne toiset, jotka tykkäsivät. Hassuista kommenteista tulee lähinnä mieleen se, että mua on vaikea katsoa kasvoihin, kun silmät ovat niin läpitunkevat.
Maanantaina sitten kuulin, että minusta on _valitettu_ työnjohdolle. Yksi muija yhtäkkiä alkoi laukoa tauon aikana, että ei ole mikään halloween joka päivä, että pitäisi vähän miettiä, mitä töihin laittaa ja sanoi, että siellä on muutamat rouvashenkilöt oikeasti _pelänneet_ minua. Ja että kannattaa jättää semmoiset hullutukset pois ennen kuin se menee henkilöstöpäällikölle, joka voi antaa potkut. Voi hyvää päivää! Totta kai piilolinssit muuttavat minua ihmisenä ja en olekaan enää se kiva tyyppi, jonka kanssa ne ovat tehneet töitä yli vuoden vaan joku kauhuleffasta karannut mörkö, joka nielee sieluja ja juo verta.

Työnjohdosta ei ole sanottu minulle mitään, päinvastoin, mitä olen huomannut, meidän vuoropomot tykkää mun oikuista =D Kyselivät tänään, milloin saan ne punaiset ja tuon näytille. Eilen toinen sanoi, että muijansa ystävätär oli harkinnut myös valkoisia ja tiedusteli, mistä olin omani hankkinut.

Käsittääkseni työnjohto ei voi huomautella asioista, jotka eivät liity mitenkään hygienia- yms säädöksiin, jotka meillä on. Sama oli silloin, kun menin ensimmäistä kertaa meikkien kanssa töihin. Tuli kommenttia, että eikö äiti sanonut, ettei tussilla saa piirtää naamaan ja että liika on liikaa.

Ymmärrän toki suomalaisen mentaliteetin, että kaikkea erilaista ja poikkeavaa kuuluu inhota ja halveksua, ja jos vain mahdollista, se pitää myös ilmaista - selän takana, tietenkin! - mahdollisimman kovaäänisesti. Olen pohtinut pari kertaa, pitäisikö minun kysyä pomoilta, että onko oikeasti totta, että asiasta olisi valitettu heille asti, mutta en ole jaksanut vaivautua. Useasti, olen huomannut, tädit puhuu, mitä sattuu tuossa paikassa, eli välttämättä siihen suuntaan ei ole pukahdettu sanaakaan, mutta mistä sitä tietää. Lisäksi liioittelu kuuluu myös asiaan. Mutta että potkut. Jaa'a, piilareiden satunnaiskäytön takia. Mielenkiintoista.

Ehkä pitäisi alkaa pitämään ko piilareita joka päivä. Ihan vain, jotta rouvat tottuu niihin ja alkavat sen sijaan kammoksua mun oikeita silmiä. Noh, tänään ei postipojka tuonut pakettia, kaipa ne punaiset tulevat sitten huomenna ;)


Toinen jännä asia, jota olen miettinyt viime aikoina. Pakkomielteet.

Pakkomielle on siis Hikipedian mukaan määritelty seuraavasti: "Pakkomielle on ajatus, josta yksilö ei pääse eroon ja jota hän ajattelee pakonomaisesti." Toki se on liitoksissa turhankin helposti henkisiin ongelmiin ja Freudilla oli omat teoriansa, mutta ei nyt kyse ole mistään niin vakavasta. Käytän sanaa hyvin kevytmielisesti, mutta en keksi sille lievempääkään ilmaisua, joten puhun pakkomielteistä. =)

Lieviä, arkipäivän pakkomielteitä nyt voi olla mistä aiheesta tahansa. Itselle niitä kehkeytyy ehkä muutaman kerran vuodessa jostakin, yleensä suht turhanpäiväisestä, asiasta. Joskus ne vain unohtuvat ja joskus ne ovat minun itseni itselle aiheuttamia. Voivathan ne toki olla jotenkin kieroontuneita tavoitteita, jotka on vain jostakin syystä tavoitettava. Miksi? Jotta todistaisin itselleni olevani "parempi"? Jotta minulla olisi jotakin haastavaa, inspiroivaa tekemistä, joka pitää minut kiireisenä? Jotta voisin väen vängällä kehittää itselleni jotakin, mitä murehtia ja märehtiä kuin se olisi isonkin kaliiberin ongelma?

Pakkomielteeni eivät kahlitse minua täysin, mutta aika ajoin ajatukset lipuvat niiden suuntaan, sitä huomaa pohtivansa hetken, mitä, miksi, miten, ja sitten taas toisaalle. Päivittäinen elämäni ei kariudu niiden takia, eli olen henkisesti sinänsä terve yksilö =P

Nostan esiin ah-niin-ihanan kysymyksen miksi. Miksi teen sen itselleni? Onko se silkkaa suorittaja-minääni vai onko niillä oikeasti jokin alitajuisempi tarkoitus? Kehitänkö niitä lennosta, mielivaltaisista aiheista vai onko niissä jokin syvempi, alitajuinen, halu tai jopa tarve taustalla? Freudilaisista lapsuuden kokemuksista tuskin tarvinnee puhua, koska minähän olen "terve" =P