IRC-Galleria

Voitot maksimiin
pian me kuolemme
Noustaan voittajain nirvanaan.

Eräänä humalaisena iltana helsinkiläisessä anniskeluravintolassa.

---

Eivät ne sano kiitos
sitä tarkoittaen.

Eivätkä ne pysähdy,
ei aika anna siihen mahdollisuutta.
Ne matkaavat eteenpäin
tietämättä kuitenkaan
kuka niiden leivän leipoo,
viljan kylvää
ja synnit sovittaa.

Niillä on vain tämä hetki
ja huominen
jonka täyteläisyydestä
on pidettävä huolta.

Ne nojaavat pöytiin
kuin uskottuihin tarinoihin
ja sokeina luottavat
olemisen jatkumoon.

Pitäisköhän ostaa uus, vanhaa paljon pienempi atk-pöytä? Tai pitäisköhän sulkea Ikean sivu ja mennä nukkumaan?

Tiedän yhden joka iskee miehen
Vaikka kuinka julman
Painonnostajakin kynsissä sen vaikeroi
Vailla aaveen hyökkää ääneti
Se takaa jonkun kulman
Minkä kulman aavistaa ei koskaan sitä voi

Se on kauhea kankkunen
Olen tuntenut kauan jo sen
Iskee kimppuusi se salaa
Poistuu hetkeksi mut palaa
Se on kauhea kankkunen.

Moni poika kehuu nuoruudestaan yhtä sekä toista
Kuinka se on hyvin tähän asti pärjännyt
Mutta kankkusen kun kohtaavat ei katseet enää loista
Kun se onkin tomaateiksi silmät värjännyt

Se on kauhea kankkunen
Aamutuokio aikaa on sen
Hiipii vuoteen jalkopäästä
Kun se tulee ei se säästä
Se on kauhea kankkunen

Jos sä luulet että tutustua tuttavaani jaksat
Lähde silloin minun kanssain sitä kohtaamaan
Kunhan ilta ensin istutaan ja laskun sinä maksat
Saattaa aamu tuoda sulle jotain tullessaan

Oi kauhea kankkunen
Itse kerjäsit seuraa sä sen
Älä minua siis soimaa
Koita kerätä vain voimaa
Kestää kauhea kankkunen

Oi kauhea kankkunen
Itse kerjäsit seuraa sä sen
Älä minua siis soimaa
Koita kerätä vain voimaa
Kestää kauhea kankkunen

Ensimmäinen jouluni ilman sinua
tuntuu märältä jalkojeni alla
ja kylmältä keuhkoissani.

Ensimmäistä kertaa jouluaattona
puuttuu yksi paikka
minne mennä.

Ensi jouluna
voit katsoa ylpeänä
kuinka taas selvitin yhden vuoden
sinun suojellessa lämpimällä sylillä.

Ei elämää tule esittää sellaisenaan,
vaan sellaisena miksi se uneksitaan.

Anton Tshehov (1860-1904), Lokki, 1896

Äiti toi äsken kuuse sisälle. Se meinas melkeen kuolla sinne alle ja pudottaa pöydältä useammankin kukan. Iskä meni lopulta pitää kiinni kukista ja kun äiti sai kuusen maahan, meikä totesi sohvalta, uskallettuani nostaa pääni koneen näytöstä, että liian pieni, lahjat ei mahdu alle.
Oon niin ihana. <3

Eli jokainen, joka lukee tätä blogiani (sattumalta tai tarkoituksella) on velvoitettu vastaamaan näihin kysymyksiin. Kaikkein parasta olisi, jos viitsisit kirjoittaa kommenttisi alkuun kysymyksen numeron ja voisin lukea vastauksesi KAIKKIIN kysymyksiin kommentteina blogistani (olisin kerrankin suosittu). Mukavaa ja helppoa, right? Sitten vastattuasi kopsaa tämä omaan blogiisi ja velvoita muutkin vastaamaan (tai ainakin se henkilö, jolle olet itsekin joutunut vastaamaan), niin kierre jatkuu. :D Comprende? Eikun toimiin sitten vain. :)

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä vai millainen on suhteesi minuun?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Mikä on paras ja pahin luonteenpiirteeni?
05. Uskaltaisitko halata minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Tän kuukauden aikana, kun olen Turussa ollut, mulla ei ole ollut Helsinkiin yhtä kamalaa ikävää kuin nyt. Ihan oikeasti. Tää on kamalaa.

Jälleen kerran sanasi
ruoskan muotoiset
löytävät arimpaan paikkaani.

Nahkasi löytää sen ainoan suojaamattoman
lyöden minut polvilleni.

Tämä toistuu,
toistuu,
toistuu.
Mutta jokin vihaakin vahvempi
tukahduttaa kostoni.