IRC-Galleria

Pientä on pimeys verrattuna sydämeeni minun.
Niin hitaasti se kuolee ja niin minä kidun.
Kukanko lailla se kuihtuu ja tuulen mukana pois kantautuu.
Tuulen mukanako se löytää paikan jonne sitten hautautuu.

Syytämme aina muita emmekkä koskaan itseämme.
Syyttömiäkö olemme siihen jos tulee meidän vuoromme.

Rajatonta on valta niillä joilla sitä on.
Tekevät mitä vain haluaa vaikka moni lie lohduton.
Rahalla yrittävät itselleen muiden rakkautta ostaa.
Pahallako he maksavat jos joku tahtoo kostaa.

Pelkäätkö päivää jona et muista enää eilistä.
Pelkäämättä katsot itseäsi särkyneestä peilistä.

Olen odottanut niin kovin monta vuotta että haavat voisi parantua.
Olen tuhlannut nuo vuodet suotta, asiat alkoivat pahentua.
Jos tunnelissa joskus oli valoa, niin nyt sitä ei enää näy.
Vaikka minä tiedän, jonkun askeleet vierelläni käy.

Pettymys on aina surullista, jos kovasti jotain odottaa.
Vaan tuntuuko vielä pahemmalta, jos mitään ei olekkaan.

Jos ruumiini on heikko niin sitten on myös mieleni.
Enkä jaksa että yhä kiviä sataa tielleni.
Ja niin minä käännyn, aijon jälkiänä palata.
Vain säästääkseni vaivan, muilta pelkonikin salata.

Tie on pitkä ja raskas me tiedämme sen.
Silti on jotain mitä sillä varjelen.
Alla tummenevan taivaan.
Unohda en.


c. Joni "Nonno" K