IRC-Galleria

EDIT: Siis nii, mihän tän ite kirjotin mut lupaan tässä nyt kaikille ettei tuu toistumaan. Typerää netissä avautumista :P Itseäni muistuttaakseni jätän tämän tähän silti.

---

Olen kuullut kerrottavan, että päiväkirjaan on mukava purkaa ajatuksiaan ja että se jotenkin auttaa. Kokeilin tänään ja rohkenen väittää toista. Olen jopa pahemmin sekaisin kuin ennen kirjoitteluani. Ehkä en keskittynyt siihen tarpeeksi, mutta tässä on sellasen noin parin viikon aikana tapahtunut niin paljon että ei sitä jäsentelis Waltarikaan (jota suuresti arvostan kirjailijana, sivuhuom.).

Enpä ole ennen koittanut. Tai kerran ajattelin et "päiväkirjan pitäminen ois varmaan überkivaa", mut ku ei ollu mitään kirjotettavaa nii ei se oikeen startannu. :) Ois ees joku oma bändi jolle kirjottais biisit nii tekis lyriikoita tai jotain, mut ny ei inspaa sekään. Ei niitä kestäis lukee itekään.

No en itseasiassa kirjottanu ees päiväkirjaa, kirjasin vaan viimeaikasia tapahtumia ja ajatuksiani yhteen pötköön paperille. Ero on siinä, että tuskin otan tavaksi.

Onneks sentään työt alkoi tänään, siel ei kerkee miettimään... paljoa. Ihan liikaa sielläkin. Kun nyt sais tästä jonkun otteen päästään ois jees. Perkeleen uusintatenttikin torstaina. Oon kyl lukenu siihen, uudet ajatukset ei vaan tunnu mahtuvan päähän.

NINin Wish o hieno biisi. Vittumaisen terävä kärki siinä Reznorin kallonavausporassa. Vaikkei sekään tietty jokaisella survaisulla osu kohalleen, se on niin sopivaa angstimusaa että huh. Hei, kai minäkin JOSKUS saan valittaa?

Aina oon ollu niin perkeleen tyytyväinen elämääni. Ja oon kyl nytkin, mutta ehkä ensi kertaa tajuan kuinka paljon pienet asiat voi aiheuttaa päänvaivaa.. Ohan noita ollut ennenkin, päänvaivoja, mutta nyt on jotenkin käsittämätön olo. Tyhmäksi olen tulossa (ai, että oikeen tulossa?), ja heittäytynytkin välillä, mikä ei tietty auta yhtään >.<

Tarkemmin en tietenkään mitään kirjoita, koska tapahtumat ja henkilö(t) joita tämä koskee ei kuulu helvettiäkään kenellekään. No offense anyone.

Loppukaneetti: Tämä... on ironiaa. Olen aina ollut olevivani niin vitun tyyni ja tyytyväinen enkä juuri jaksanut surkutella itseäni, ja nyt avaudun IRC-GALLERIAN päiväkirjaan. Ei näin. :)