IRC-Galleria

joku sananparsi tai vastaavahan sanoo että kaikkee ei voi saada mitä haluu. no miten olis edes kerran elämässä? (no okei, ehkä lapsena tullu saatua vähän liikakin mitä halus) mutta että edes yhen vitun vaatimattoman kerran? no EI. sehän on liikaa vaadittu. että edes kerran vois vähän hymähdellä tyytyväisenä ja olla pikkasen ilon karetta olla silmässä? no ei saatana sitten.
kummaa miten kaikki onki muuttunu. vielä ala-asteella olin suosittu ja kaikki oli kavereita, sitten koitti yläaste ja kaikki asiat muuttu vituiks. left outside alone. vaihe jatkuu.
tänään venailin tunnin verran autossa ja yritin siinä lueskella kirjaa. ni huomasin aina puol minuuttia luettuani vain toljottavani ikkunasta ulos tyhjää. kaikkea paskaa vaan pyöri mielessä. silmät ammollaan katse kohti tyhjyyttä. mitäs vittua sekin sitten tarkottaa? ni? häh?
aivan kun ei tarpeeks korpeis niin eikös kaikki telkkarista tulevat ohjelmat ja leffat oo jotain romanttisia draamoja ja jos ratioo sattuu kuuntelemaan niin joka vitun piisin pitää olla joku rakkauslaulu. eihän tää voi olla todellista. viimesessä kipaleessa vielä hoilotti jotain tähän suuntaan: tahon sinut onneni jakamaan, tjsp. olis varmaan ihan hyvä idea, mutta kun sitä onnea ei ole, niin toivoishan sitä kyllä että olis joku jonka kanssa jakaa kaikki suru ja murhe. turha toivo.

hei po dei, veks meen.