IRC-Galleria

Nämä kädet.
Saastaiset.
Täynnä hylättyä
kuin kaatopaikka.

Olen paha, tahtomattanikin.
Olen huono, vaikka toisin väittäisin.
Minäkin itken
verta tosin.

Ja sattuu se minuunkin
vaikka verta vuotaisin
vaikka siitä nauttisin.

Sattuu se minuunkin.

Inhoan tuota peilistä tuijottavaa tyttöä
joka irvailee rumuudellaan.
Valehtee itsensä kauniiksi
oksettaa toisia paljaalla pinnalla.
Sulkee ruusun reisien väliin
piikit pistävät verille.
Vastenmieliset hiuskiehkurat itkevät
kasvoja reunustaen.
Kaksihaaraisia.

Minä tunnen tuon tytön.
Tiedän hänen rumuutensa läpikotaisin.
Olen tuntenut hänen kosketuksensa
syvällä sisälläni.
Hänen kyntensä ovat raapineet ihoani
hyväillen.

Olemme viettäneet syntisiä öitä
yhdessä
verta nauttien
Verestä nauttien.

Vahvoja kosketuksia
ilman tunteita
Ei olekaan.

Vitun idiootti.

Veri iholla
Vanat sormenpäistä vaatteille
ja alas varpaisiin asti.

Kynsien hyväilemät kasvot
hampain koristeltu sääri
Pysähtynyt hengitys
keltaisessa huoneessa.

Piirsivät ääriviivoja solmuun
valheelliset varjot.
Itkivät korkin lasin siunaukseen
petolliset sukulaiset.

Vuoksesi eivät viitsineet vuodattaa alkoholia sisuuksiinsa.

Itsestäsi elävä loinen
Sinä olet sairaus

Pala!
Muutu kasaksi tuhkaa
ja tee Heidät onnelliseksi.

Olet minun kauneuspilkkuni.
Näin näen Sinut.

Olet verinen pisara kuolaa huulillani.
Näin maistan Sinut.

Olet hengitykseni tukkiva ilma.
Näin haistan Sinut.

Olet lyönnit, jotka sydämeni jättää väliin.
Näin tapat Minut.

Pieni pulverityttö
napsii sieniä Muumimamman käsilaukusta.
Iloisesti tanssahtelee, nauraa,
kunnes Saippuakupla puhkeaa.

Pieni pulverityttö
itkee pienen tytön suuria kyyneliä.
Kastelee itsensä läpimäräksi
ja muuttuu tahmeaksi.

Pieni pulverityttö,
Eteenpäin eivät jalat kanna.
Liimaantunut puiseen lattiaan
ikuiseksi häkkilinnuksi.

Pieni pulverityttö
Liikkumaton maailman portto.
Kuivuneena tuulen mukana
muuttaa pilvenreunalle.

Et sovi ylleni
kehoani raiskaamaan.
Et sovi vierelleni
maailmaa kaunistamaan.
Et sovi alleni
varpaitani suutelemaan.
Et sovi taakseni
enkelinä kulkemaan.

Liian saastainen
vartaloni Sinulle.
Liian etova
maailmani Sinulle.
Liian halkeilleet
varpaani Sinulle.
Liian kaukana
enkelit,

Minulle.

Mä oon niin kyllästyny
itkemään,
toivomaan parempaa huomista,
keksimään tekosyitä nousta ylös sängystä aamuisin,
keksimään tekosyitä opiskella,
olemaan väsyny,
olemaan niin saatanan tyhmä,
pettämään itelleni tekemät lupaukset,
siihen, etten voi koskaan, ikinä, luottaa edes itteeni,
keksimään ittelleni valheita kestämättömien totuuksien edessä,
olemaan onnellinen vaan mielikuvitusmaailmassa,
kyllästyny ihmisten oletuksiin 18vuoden ikärajan ylittämisestä,
pettämään muiden luottamuksen,
valittamaan kaikesta vaikka aihetta ei ole,
olemaan niin saatanan heikko, etten osaa tehdä asioille mitään.

Oikeastaan mä oon vaan niin helvetin kyllästyny, väsyny, vittuuntunu, koko elämään ja kaikkeen vitun paskaan ja itteeni.

Ei oo ollu näi vitun paska olo taas vähää aikaan :]

En tajunnut, että ihminen
voi oikeasti itkeä
mustia kyyneliä.

Ei siihen tarvittukaan
sen enempää
kuin
kourallinen minut peittävää
Valheen materiaalia.