Annoit minulle voikukan tuhansien joukosta
Kutsuen sitä arvokkaimmaksi lahjaksi
Mutta miten noin arvoton
Voisi merkitä minulle mitään
Saisinko sinut omakseni kullalla ja mammonalla, kysyit
Voisitko luottaa minuun ilman sormusta
Ihmistä ei voi omistaa
Mutta ihmiselle voi antautua
Jos vain naiviimpi olla voisin
Puhtaasti rakastaisin
Lapsen lailla
Sinuun luottaisin
Jos vain naiviimpi olla voisin
nuoren lailla rakastaisin
kuin ensimmäistä kertaa
täysin uskoen
Osoitit minulle niityn
Joka oli täynnä voikukkia
Olisitko minun, jos olisin sinulle taakka
Köyhä sairas ja kelvoton
Osoitit minulle järven
Johon laskeva aurinko peilaantui
Minä olen antautunut sinulle, lausuit vielä
Ja me hiljenimme
Jos vain naiviimpi olla voisin
Puhtaasti rakastaisin
Lapsen lailla
Sinuun luottaisin
Jos vain naiviimpi olla voisin
nuoren lailla rakastaisin
kuin ensimmäistä kertaa
täysin uskoen
Pidin kädessäni voikukkaa tuhansien joukosta
Säilytän sen aarteenani ikuisesti, lupasin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Kaikkeen varustautunut. 21.04.
- Moi 16.04.
- Hiljainen vallankumous 18.01.
- Tällaista tänään. 28.12.
- FFFFFUUUUUU 07.06.
- Peilikuva 19.02.
- Ilman minua sinun on parempi 27.01.
- Kuppi kahvia 20.01.
- Onnellinen loppu 09.01.
- Jee, beijbe 17.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (12)
- ▶ 2009 (13)
- ▶ 2008 (16)
-
▼
2007 (27)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ lokakuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (2)
- ▶ heinäkuu 2007 (1)
- ▶ kesäkuu 2007 (2)
- ▶ toukokuu 2007 (5)
- ▶ huhtikuu 2007 (8)
- ▶ tammikuu 2007 (5)
- ▶ 2006 (76)
- ▶ 2005 (13)