Mä tiedän että asiat pitäis puhua asianomaisten kanssa läpi, koska muuten tästä ei pääse eteenpäin, mutta en haluu, koska kaikki niillä menee paremmin jos en mee pilaamaan kaikkea nyt.
Enkä mä edes tiedä mitä mä sanoisin, koska ne ei oo tehneet mitään väärää ja oon ollu yhtä hymyä ja kiitosta jo niin pitkään.
Vittu mä vihaan tätä kaikkea paskaa missä mä kahlaan. >_<
Ja sitten tulee mun kuoleva toinen mummi, joka lähettää mulle sairaalasta nuhjuiseen käsipaperiin ja nenäliinaan käärityn, kuulemma steriilin, paketin, jossa on kolme suklaapalaa.
Mummi, joka siinä missä muut mummit kutoo sukkia, kitkee rikkaruohoja, tai leipoo pullaa niin paahtaa vihanneksia.
Let me just curl up to my little emotional bubble, thank you~!
EDIT: Aaaaand sudenly I felt a bit better again. :) Ei ole mitään mistä ketään syyttää, koska that's just how ppl are. They act dick but don't mean harm.