IRC-Galleria

Sä teit sen taas. Sä sait mut itkemään. En tiedä miksi teet tän mulle?
Sä haet musta kokoajan virhekohtia ja mitn en tee koskaan oikein.
Koska sä olet kehunut mua?
Koska olet jotain hyvää sanonut musta? Et sen jälkeen kun palasin kotiin.
Koti, sen piti olla paikka minne oon aina terve tullut. Paikka, jonne on
hyvä tulla. Sä kuitenkin tahraat tän paikan..
Sä maalaat mua maailmalle. Mut menetät, mä kun alotan oman ja
seuraavan elämän. Sä et kuulu siihen. Mulle vielä puhaltaa hyvät ja
mun sieluani hellivät tuulet.
Mä pelkään vain että palan loppuun kuin palava kynttilä. Mä en jaksa kauaa.
Tai jos en pala loppuun, joku sen tukahduttaa sammuksiin. Se olet sinä.
Mun silmäni ei hymyile, ne on aika tyhjän näköiset. Mä polvistun
edessäs, itken ja sanon anna mun olla.. Älä, mua sattuu. Sä kuitenkin
jatkat ja jatkat. Väännät puukkoa haavassa. Niissä vanhoissa arvissa,
jotka on jäljiltäs ja jotka koskaan ei mene umpeen. Mä en unohda.
Mä katson sua silmiin, mutta tuntuu kuin koittaisin saada kontaktia
kylmälle ja itsekkäälle sydämmelle. Sun sydämmes on kuin Tuhkimon
ilkeän äitipuolen.
Mä katson ulos kauas, taas pilvet peittää taivaan ja tunnen etten
enää tätä kestä kauaakaan. Mulla on oikeus,mulla on oikeus olla sitä
mä haluan ja mitä olen. Sä et sammuta sitä mussa. Mä rakastan itteäni
sen verta, että mä kuitenkin aion nousta tästä verilammikosta.
Tuntuu että mä vain tunnen sun sydämmes julman, ja sen kuinka sä
hymyilet sitä kun saat osuman sana sanan jälkeen. Teon toisensa jälkeen,
mitä mä vuodan ja minkä ympäröivänä oon.
Mä toivon että tulee vielä se naru mistä vedän, se naru nostaa mut
risukasasta aurinkoon. Silloin mä lähden, silloin mä olen vapaa olemaan
mitä olen ilman että joku syyllistäisi mua minuudestani ja siittä mitä olen. Mä olen
vapaa tallaamaan omia polkujani. Mä en tarvi sua siihen. Mulla on omat
jalkani millä seison.
Ymmärrä että mulla on oikeuksia.. Ymmärrä että mun pitää olla onnellinen,
että voin olla oma itteni. Ymmärrä että mä olen olento, jolla on tunteet. Mä
ajattelen ja tunnen.
Asetan enkelin siivet selkään ja lennän pois luotas. Kaiken tän pahuuden keskeltä.
Sä sen ite teet, etkö sä näe?
Sä et ansaitse mua, koska mä ansaitsen parempaa.