sataa alas
metsään puiden päälle
pyryttää
mättäälle hiiden kiven vierelle
kylmä kiven ulkopinta
kuin joen jää kylmä vesi
jäässä kuin muinaisen noidan sydän
Hanki täynnä jälkiä
ilman suuntaa
hajaantuvat etsimään kadonneita
katoavat lopulta
jäävät muistoihimme
joku pyyhki sen muistin
joka meille annettiin
muistin sen tapahtuman
lopulta
katosin minäkin
mielen syvyyksiin
kylmän joen syvään virtaan
ennen sitä hukuin hankeen
sitä ennen nousin hiidenkivelle
ja huusin
Missä olet
Milloin tulet
Mikä on elämän tarkoitus
Entä aito rakkaus?
Oletko sinä Jumala?
Ja nyt
uuvun
kuihdun
katoan
lopullisesti
pois.