IRC-Galleria

Matkalaukut on pakattu, kotiin jääville ohjeet kirjoitettu, laskut maksettu. Loma voi alkaa!

Joulunaika oli jotenkin haastavaa, vaikkei niin tavattoman kiire ollutkaan. Ehkä koko vuoden tekemiset vaan alkoivat painaa harteilla. Siksipä onkin ollut mukavaa, hauskaa ja rentouttavaa pitää muutamia rästivapaita pois ja huomenna lennähdämme vaimon kanssa ihan oikealle lomalle! Vuosiin! Ensin vuodenvaihde Lontoossa veljen luona ja sitten suuntana Dominikaaninen tasavalta ja serkun häät, joissa tosin toimitan papin tehtävää siunaamalla heidän avioliittonsa. Jännittäviä aikoja siis edessä!

Ensi vuosi tuo paljon muutosta ja haasteita. Innolla odotan, että pääsemme niin tiimin kuin seurakunnan muiden työntekijöiden ja seurakuntalaisten kanssa virittelemään vuoden 2007 läsnäoloa - niin inhimillistä kuin jumalaista.

Siunasta alkavaan vuoteen!

Viime sunnuntaina käynnistyi uusi kirkkovuosi ja samalla alkoi Valkeakosken seurakunnan rippikouluvuosi. Syksyn ajan olemme työstäneet rippikoulun ulkoista konseptia tiedotuksen, viestinnän ja joidenkin rakenteiden kohdalta. Se on ollut innostavaa ja jännittävää.

Tänään tartuin kirjaan, joka sai oikein tärisemään innosta! Rippikoulun käsikirja viritti jo heti alkulehdillään sellaisia ajatuksia ja kehittämishaasteita siitä, mihin suuntaan voisimme olla rakentamassa rippikouluamme. Tätäkin kirjoittaessani tulee yhä lisää ideoita! Vitsi, että rippikoulu voi olla inspiroiva ja ajatuksia herättävä työtehtävä. Maltankohan lukea tuota kirjaa rauhassa loppuun ennenkuin säntään laatimaan uusia suunnitelmia ja pohtimaan yhdessä ohjaajatiimien kanssa rippikoulumme tulevaisuutta.

Toivottavasti rippikouluihimme tulevat riparilaiset voisivat osaltaan innostua tutkimusmatkasta elämän, uskon ja rukouksen maailmaan. Ajatella, että seuraavan lähes vuoden aikana olemme yhdessä tällaisen haasteen edessä: TULE SIKSI MIKÄ JO OLET! Siis kristityksi. Mitäs se sitten on? Se on jo ihan eri juttu... Nyt takaisin rippikoulun maailmaan!

Saarna! Se on vielä vaiheessa. Vaikka viikon on jo koettanut työstää, niin mitään ei tuu paperille. Harmitus sentään. No on tässä sentään vielä aikaa! Vasta illalla on saarnavuoro, joten eiköhän se tuossa kahden aikaan iltapäivällä saa muotonsa. Niin, hyvää pyhää itse kullekin!

Tänään se tapahtui. Nimittäin havahtuminen irc-galleriatodellisuuteen. Pitkän tauon jälkeen -jota osa oli jo kuolemaksi epäillyt- onnistuin kuin onnistuinkin löytämään käyttäjätunnukseni ja salasanani, joten galleria lävähti viimein auki. No, tuo kahvikuppikuva ja sen väsynehkön näköinen kannattelija on ollut jo kaksi vuotta sitten väsymyksenasteeltaan tuossa pisteessä. Uudempaa versiota ei ole saatavilla ennenkuin kuolemanväsy väistyy ja elämän pirteys voittaa enemmän alaa koko olemuksessa. Niin, onko kuoleman jälkeistä elämää? On, ja kerrassaan loistavassa muodossa! Ja tien sinne te tiedättä!?