”Hiljaa Potter, nyt on minun vuoroni puhua”, Malfoy sanoi, kuitenkin hymyillen lempeästi ja silmät tuikkien.
”Vaikenen”, Harry lupasi lammasmaisesti. Ensijärkytyksen laannuttua hänen oli vaikeata keskittyä muuhun kuin siihen, että Draco Malfoyn upea ulkomuoto seisoi juuri nyt hänen keittiössään.
Draco ojensi Harrylle pergamentin, jonka Harry tunnisti edellisenä päivänä lähettämäkseen kirjeeksi.
”Minä voisin vastata yksitellen jokaiseen noista kohdista, voisin vastata jokaiseen yksitellen ja kertoa kuinka samoin tunnen”, Draco sanoi tuijottaen Harrya silmäripsiensä lomasta. Pojat olivat suunnilleen samanpituisia, joten hänen ei tarvinnut katsoa toista alaspäin. ”Tai sitten voisin vain todeta, että rakastan sinua”, mies kuiskasi käheästi ja vetäisi Harryn lähelleen. Niin lähelle, että Harry saattoi haistaa Dracon vastaleikatulta ruoholta ja sitruunalta tuoksuvan ihon.
Harry lukitsi kätensä Dracon niskan taakse ja painoi huulensa tämän huulille. Dracon huulet raottuivat niiden kohdatessa Harryn suun ja suudelma syveni vaativaksi. Draco painautui lähemmäs Harrya kädet puristaen tämän lanteita.
