IRC-Galleria

Ei siitä paljon karvaa lähteny.

Ja söi sen. Se oli sen kuusen tarina.

Rasvasin kaikki kamat eilen. Iu, sormet haisee vieläkin!

Istun hevosen leveässä, lämpimässä selässä. Yritän epätoivoisesti saada hevosen asettumaan vasta-asetukseen. Yhtäkkiä kuulen humahduksen, ja tunnen, kuinka hevonen katoaa altani oikealle. Katson maahan ja tiedän, että tulen putoamaaan. Ei se mitään, ajattelen. Mietin, mille ruumiinosalleni putoaisin - mikä ei ole vielä ottanut iskua? Ajattelen yrittää jaloilleni, mutta koska tulen luultavasti epäonnistumaan, mietin myös kyljelleni putoamisen mahdollisuutta. Samaan aikaan hevonen katoaa yhä altani oikealle kovaa vauhtia. Yhtäkkiä tajuan, etten ehkä putoakaan. On olemassa häviävän pieni mahdollisuus, etten otakaan kontaktia maneesin pohjaan. Päätän taistella. Heittäydyn hevosen kaulalle ja tarraan kiinni kaikilla voimillani.

En pudonnut.

Tähän episodiin kului aikaa noin viisi sekuntia.

Tuossa vielä tuo kovanonnen putsi. Kuva on huono, mutta olennainen näkyy...

Poni polkaisi kannalleen, putsista repesi noin 5x10cm suikale kokonaan irti. Ponin jalkaan tuli vain pieni nirhauma, joka hoitui betadinella.

Mitä tästä opimme?

Lähden huomenna aamutalliin hurraa. -.-

No ei ihan kivaa se on. =)

Mikä kiitää menemään häntä tötteröllä hirveästi pärskyen?
-Pave joka pääsi juoksemaan hankeen...

Alkakaamme satulajahti, edellinen todettu epäsopivaksi. Huoooh...

Pahvolla on varmaan kevättä rinnassa kun oli tänään peräpää niin keveänä ja meno muutenkin sangen letkeää...