IRC-Galleria

Mikään ei tuu ilmaiseksi sanotaan
tääkin hetki maksaa varmaankin liikaa
Omistajan elkein tuut taas minun luo
ja sanoillasi saat tahtoosi uskomaan

Kiinni toisaalla oot kerro miksi piittaa en
leikin että tän hetken oot vain mun
Tahtois kaivata en mitä omaksi en saa
milloin aamullakin vielä oot mun

Mä luulen että väärin teen
mutten oppinut oo koskaan luopumaan
se on liian vaikeaa
Ymmärrän jo niitä jotka tästä on itsensä löytäneet
mitä säännöilleni teen?

Kiinni toisaalla oot kerro miksi piittaa en
leikin että tän hetken oot vain mun
Tahtois kaivata en mitä omaksi en saa
milloin aamullakin vielä oot mun

Vaikka toisaalla kiinni oot auta silti mua
leiki että tän hetken oot vain mun
Ilman sua kaadun kaikki tää valheeks paljastuu
milloin aamullakin vielä oot mun?

Sateessa seisoi joku jota kai rakastin.
Sinä kylmänä iltana häntä suutelin.
Ja taivas itki mun ihollani
mikset sanonut laita silmät kii,
nyt on pimeää.

Oltiin vain hiljaa eikä kuiskattu
Vain hellästi lupasit et lähde pois luotani
Olin niin hiljaa kuin uskalsin.
Mikset sanonut vasten ihoasi
on niin kylmä olla.

Ulkona satoi lunta ja enkeleitä
Hiuksiini sulaa mun kyyneleitä.
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä.
Mikset sanonut laita silmät kii,
ja suutele mua.

Vaikka olisin halunnut itkeä sut luotani
sä jäit kuin jokin pyytäisi.
Hengitin huuliltasi elämää.
Mikset luvannut että olet siinä,
kunnes nukahdan.

Ulkona satoi lunta ja enkeleitä
Hiuksiini sulaa mun kyyneleitä
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä.
Mikset sanonut laita silmät kii,
ja suutele mua.

.. ja suutele mua.

Odotin kauan, että heräisit
Odotan, että huomaat
En uskalla ääneen sanoa
Kuinka paljon sua rakastan
Etkö huomaa kun itken

Kuuntelin kuinka yötä hengitit
Kuuntelin surua hiljaa
Tähtiä katson, että unohtaisin
Kuinka lähelle sua pääsin
Ettet huomaa kun itken
Ettet huomaa kun itken

Pidän kii tästä kaikesta
Ettei kyyneleet katoa
Mä pidän kii susta kovaa
Mä pidän kii liian kovaa

Olin niin pieni ettet mua näkisi
Oli vain sydän johon sattui
Kuinka kipuani pelkäsit
Pakenit jotain jonka kadotit
Ettet huomaa kun itken

Hiekkatielle paljain jaloin
Sateen jälkeen eksyttiin
Toisiimme kaaduttiin
Tartuin sinuun kii
Tartuin kiinni
Tartuin sinuun kii

Ettet huomaa kun itken

Osaan kauniisti kirjoittaa, kielellä koskettaa
saan sen tuntumaan että syvältä sisältä se kumpuaa
kerran uskoin itsekin, todeksi jokaisen rivin
minä muita liikutin ja liikutuin itsekin

Ne voi aidosti koskettaa, toisia mutta ei omaa
ne voi olla totta mutten saa niihin tuntumaa
mulla älyäkin riittää, ei se riitä mihinkään
vain sanojen helinää

Anna anteeksi anna anteeksi
anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos
annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa
anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa

Ymmärrän auringonlaskun kauneuden, seurassa hyvin kuuntelen
heikoille vaadin oikeuden, nimeen kohtuuden amen
virrassa tunnekuohujen, jalkojani tuskin kastelen
viiden tähden edestä näyttelen ja käytän panoksen jokaisen

Tiedän mitä pitää sanoa
mikä ilme milloinkin tulee olla tiedän mitä multa halutaan kuulla
askeleet otan vastaan varpailla
puhun viisaita ymmärrystä vailla, läsnä muilla mailla

Anna anteeksi anna anteeksi
anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos
annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa
anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa

Nyt sanon sen simppelimmin voitko anteeksi antaa
mä taisin neroudessani sinut unohtaa
kaiken muun mä saanut oon, yhtä osannut en pyytää
voin kaiken vaihtaa yhteen anteeksiantoon

Anna anteeksi anna anteeksi (Anteeksi)
anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos
annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa
anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa

Sinä vain teet musta puhtaan

Kaikki hyvin on,
en ole erityisen onneton.
Joskus hetkittäin
mietin, onko sittenkään hyvä näin.

Pelkään sitä päivää,
kun sä kerrot löytäneesi viimein jonkun;
en aio hajottaa sun takiasi
tätä rakennelmaa.

Sillä mielessäni leikin:
jo tänäänkö lähtisin?
Näin sut liian myöhään.

Vai saavuitko vain liian aikaisin?
Nyt hetki on väärä kuitenkin.
En saa koskaan tietää
miltä tuntuisi,
jos pitelisit mua lujasti.
Saisin viipymään
kätesi kädelläni pidempään.
Hän kysyy: "Mitä mietit nyt?
Oot pitkään itseksesi hymyillyt."
Vastaan: "En mitään!"
Kasvot kiveä, mutta sydän hyppää.

Joku päivä, kun roskat vien,
kävelen pois saman tien.
Näin sut liian myöhään.
Vai saavuitko vain liian aikaisin?
Nyt hetki on väärä kuitenkin.
En saa koskaan tietää.

Kun tänään lapset mä tarhaan vien,
mietin, että lähdenkin saman tien.
Näin sut liian myöhään.

I tried to be perfect, but nothing was worth it
I don't believe it makes me real
I thought it'd be easy, but no one believes me
I meant all the things that I said.

If you believe it's in my soul
I'd say all the words that I know
Just to see if it would show
That I'm trying to let you know
That I'm better off on my own.

This place is so empty
My thoughts are so tempting
I don't know how it got so bad
Sometimes it's so crazy
That nothing can save me,
But it's the only thing that I have.

If you believe it's in my soul
I'd say all the words that I know
Just to see if it would show
That I'm trying to let you know
That I'm better off on my own.

On my own.

Ahh!

I tried to be perfect it just wasn't worth it
Nothing could ever be so wrong
It's hard to believe me
It never gets easy
I guess I knew that all along.

If you believe it's in my soul
I'd say all the words that I know
Just to see if it would show
That I'm trying to let you know
That I'm better off on my own.

Joskus öisin valvon vaan yksin himassa
pimeys ikkunassa, yks valo palamassa
Plöijin sängyl mieli jossain kaukan täältä
Ei äänen ääntä, puhelin pois päältä
Tyynyyn painaa päätä, kylkee kääntää
ei uni tuu, alan tekstii vääntää
Mont flashbäkkii, mitä nähtiin
jäljet jätti, moni lähti, moni jäi
Tiet eros. Vitun wäkkii
Tajutont, miten kaikki muuttuu yhtäkkii
Mis posse, back in the days seinii sottas
Tyhmä ku luulin, et vast kuolema erottas
En pois ottas yhtäkään muistoo
En unohtaa tuu yhtäkää katuu enkä puistoo
Muist välittäminen on arvokast ku kulta
Pidän mieles niin vaikeudet väistyy lopulta

KERTO
Mitä elämält haetaan, nyt tiiän viimeistään
ja elän tätä päivää kuin viimeistä
En aio paeta, ei kukaan pärjää yksin
Rakkaut jaetaan, kans surui ja pettymyksii

Tulee mieleen kaikki sekoilut laivalla
Miten mun äijät oli aina paikalla
Paremmalla tuulel jatkan skrivaamist
miten elämä voikaa itkettää ja naurattaa samalla
Kaikki omalla tavallaan muuttuu
Pitääki kasvaa lapseks ei voi juuttuu
Joltain motivaatioo puuttuu, väliin putoo
Ympäristö kuuro, ei kuule hätähuutoo
Elämä kovempaa ku luut on, aina välillä
mut täysillä, pitää painaa välillä
Välillä tuntuu ettei välii millään
Ei jaksa millään, mut en luovuta hevillä
Sillä saanut oikeet ihmiset kokoon
Edelleen samaa verta, niin ku vato loco
ja lopus kiitos seisoo, just teille
perheelle, frendeille. Saanu mut oikeille teille

KERTO

Maltsun shorty, maast pienikin ponnistaa
Välil sataa niskaan, välil taas onnistaa
jotkut sekoo konista, mut meitsi hopista
Ja niin usein kelaan et mitäköhän
jos elämä ois yhtä pitkää humalaa vaan
usvaa vaan. Ei sattuis joka vanha haava
Kaikki rakkaus auttaa, ku elämä kuskaa vaan
saa hymyn huulille, ei pelkkää tuskaa vaan

KERTO

Sanot, että joskus vuosien päästä
meillä on aikaa niin paljon
että voidaan heittäytyä siihen kellumaan
Viedään kaksoset Turun linnaan
ja katsellaan ohi lipuvaa ruotsinlaivaa
Se on matkalla Tukholmaan
kannella muitakin, joilla on aikaa

Odotanko turhaan sua sittenkin
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin
Välimatka piinaa ja painaa mua
kuka päättää, ketkä saa onnistua

Oo siellä jossain mun

Olen taas kattanut lautaset kahdelle
huvikseen vaan
vaikka tiedän, että kolmeen viikkoon
et oo kotonakaan
Rakastatko mua vielä kun olen ruttuinen
Kultaisin ilta-aurinko
maalaa maailmaan meidätkin
kauniimmin

Linja on huono nyt
Soita taas huomenna

Tahtoisi olla en
niin kuin ne, joilla valta on.
Mieluummin vaikenen
ja ootan nousua auringon.

Ei mitään siitä saa
jos maailmaa
sen keinoilla tahtoo valloittaa.
Siks mieluummin laulaisin sinulle hiljaa.

Tähän rakkauteen, sen tuntemiseen
tähän kaipaukseen kaikkeni laitoin.
Lupausten toteutumiseen,
ikävöintiin toivoni annoin.
Mua kantaa saa
odotus päivän uuden.
Siihen voiman saa
tuntemisesta Totuuden.
Ei viisaampaa,
ei kauniimpaa
kuin tyytyä luottamaan

Tahtoisin laulaa
niin kuin se, jolla valta on.
Riemuiten kuuluttaa
voisin nousua auringon.
Jos jostain voisin lauluihin
löytää voiman, joka suolaa maan.
En muutakaan toivoa osaa
kun mä saan Sulta kaiken.

Tähän rakkauteen, sen tuntemiseen
tähän kaipaukseen kaikkeni laitoin.
Lupausten toteutumiseen
ikävöintiin toivoni annoin.
Mua kantaa saa
odotus päivän uuden.
Siihen voiman saa
tuntemisesta Totuuden.
Tähän rakkauteen, sen tuntemiseen
tähän kaipaukseen kaikkeni laitoin.
Lupausten toteutumiseen,
ikävöintiin toivoni annoin.
Mua kantaa saa
odotus päivän uuden.
Siihen voiman saa
tuntemisesta Totuuden.
Ei viisaampaa,
ei kauniimpaa
kuin tyytyä luottamaan.

Tuuli hiuksillaan
hiekkaa varpaissaan
silmin hehkuvin
tyttö naapurin, öihin valkeisiin
kanssas kauniit niin
kesät kuljettiin

Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää

Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkäläinen tie, sulle annettiin

Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää

Kuuman heinäkuun, yössä hehkuen
sanoit pakahtuu, mun sydän janoinen
pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa.
Tyttö naapurin, silmin palavin, suuren maailmaan,
Käytkö vieläkin?
Kaikki aikanaan, kun turha riisutaan
Saitko rakastaa?

Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
Niin ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet, ja jäljet häviää.

Ohikiitävää

Mitä toivot että jää