IRC-Galleria

Olemmeko Me Tavanneet?!!!

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?
Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan... :)

Kala haaveilee prinssirohkeista
Hän on aistillinen ja estoton leikkikaveri ainakin siihen asti, kunnes ankea arki astuu kuvioihin.
Yleensä hänen rakkaussuhteensa kariutuvat arjen pieniin asioihin viimeistään silloin, kun yhteenmuuttamisen aika koittaa.
Kala ei jaksa elää todellisuudessa, vaan rakastaa rakastumista ja niitä ensimmäisiä kiihkeitä hetkiä, jotka hän jakaa ihastuksen kanssa.
Kalat etsivät ikuisesti täydellistä suhdetta, jonka hehku ei koskaan kylmene.
Usein hän kohdistaakin kuumat tunteesa AINA VÄÄRIIN IHMISIIN.
Kalat on helppo saalis, jonka vuoksi hänen kohtalonsa on monesti surullinen.
Yleensä hän saa paikkailla särkynyttä syräntä katalien hyväksikäyttäjien jäljiltä.
Useiden epäonnistuneiden rakkauksien jälkeen kalalle kehittyy krooninen hylätyksi joutumisen pelko.
Kalat rakastaa vanhanaikaisesti ja romanttisesti

jne...
olipas taas osuvaa tekstiä

Katseesi sai minut rakastumaan,
Sanasi rikkoivat unelmani,
tekosi särkivät sydämmeni,
mix leikit rakkaudellani....


Mitä on rakkaus:
-elämän hurmaa
Mitä se tuopi:
-tuskaa ja turmaa
Mitä se vaatii:
-että antaisin kaiken
Mitä se lupaa:
-on vastaus vaikein

ihmiset väittää et rakkaus
on ihanaa. se on hauskaa
niin kauan ku se kestää
mut
loppujen lopuks se on
pelkkää kidutusta.

Hei sinä siellä kaukana,

muistatko, miten monta vuotta sitten kohtasimme yön hiljaisuudessa?
Minä muistan.
Ne hetket ovat kaivertuneet muistiini kieroutuneiden unikuvien kaltaisina,
värit sekoittuneina ja
haalenneina, mutta silti niin elävinä.
Sinä olit suloisempi kuin kukaan muu ennen sinua.
Sinun jälkeesi tulleita en ole uskaltanut käyttää vertailukohteina.
Entä jos oletkin parempi kuin kukaan heistä?
Entä jos huomaan tehneeni elämäni suurimman virheen päästämällä sinut otteestani?
En muista miten ilta päättyi, ehkä olen unohtanut sen, koska kuvittelen sen vielä jatkuvan.
Loputtomiin.

Et varmasti tuntisi minua enää.
Viattomuus on karissut yltäni kauan sitten, ja olen kulkenut
syvemmälle pimeyteen. Uskaltaisitko ottaa askeleen kohti tuntematonta,
jotta voisin näyttää sinulle, minkälainen oikeasti olen?

En tiedä uskaltaisinko koskea sinua.
Olet niin elävä, niin kaukainen. Itse tunnen olevani vanhempi kuin aika, hautautunut
maailmankaikkeuksien syviin kerroksiin.
Kosketuksesi polttaisi jäljet kalpealle iholleni,
ja ne pysyisivät kuin tatuoinnit, muistuttaen kaikesta
siitä, mitä en voi koskaan saada.
Sillä enhän minä sinua saisi.
Sinä olet niin kiinni elämässä, kaukana yksinäisyyteni galaksista, äärettömästä avaruudestani, jota
asuttavat menneiden hyvien aikojen varjot.

Et varmasti tiedäkään, miltä näytät silmissäni. Miten viattomuutesi on kietoutunut kauniiden
silmiesi ympärille, miten hymysi valaisee pimeän polkuni.
Ja miten haluankaan nähdä sinun hymyilevän!…

Tiedätkö miksi valvon nämä yöt, vaikka voisin yrittää nukkua?
Vain siksi, että saisin sinut hymyilemään.
Ja siksi, että sanasi ovat kuin balsamia sieluni haavoihin. Sinun vuoksesi pysyn täällä, tarpeeksi
kaukana, etten saa kosketusta, koska ethän sinä tahdo tietää, miltä jäinen pohjoistuuli tuntuu
alastomalla vartalollasi, mutta tarpeeksi lähellä ollakseni osa todellisuuttasi.
Olen jäänyt kiinni tähän yölliseen illuusioon, enkä osaa lopettaa.

Ja kaipaan sinua, kun et ole täällä.

Uskoisitko, jos kertoisin, että toivon sen kaukaisen yön jatkuvan maailman viimeiseen hengenvetoon asti?