IRC-Galleria

Päivä alkoi huonosti. Heräsin ja huomasin että minua ei kaivata täällä, mihin juuri eilen muutin. Otin mukaan puhelimen ja kävelin paljasjaloin tätini luokse, joka asuu naapurissa. Näin ensimmäistä kertaa heidän uuden vauvan, eli minun uuden serkkuni. Miten joku voi olla niin mahottoman pieni?

Tätini potki minua kuvainnollisesti persuksille. Hän sai minut lähtemään työn hakuun, ja kävinkin eräässä liikkeessä paikan päällä. Se oli erittäin mieltä ylentävä kokemus. Vaikka en saisikaan sitä työpaikkaa, itsetuntoni on noussut ainakin sataset siitä mitä se oli aamulla.

Kohonneen itsetuntoni kunniaksi ostin uudet farkut. Löysin sopivat hetkessä, ja sen täytyi olla Jumalan ihme. Yleensä koitan kaikki kaupan farkut ja mitkään ei ikinä istu...

Taidan alkaa järjestelemään vanhoja valokuvia. Josko ne saisi vihdoin kaikki kansioon? Siihen olisi hyvä päättää tämä ihana päivä, jonka kuitenkin elän tässä elämässä vain kerran.