IRC-Galleria

Elämä on kumma asia. Juuri kun luulee tajuavansa sitä, se heittääkin eteen epämääräisen ongelman/ratkaisun. Monesti ihmiset ottavat muutokset vastaan epäilevästi. Olen lähipäivinä huomannut, että on helpompaa kun vaan sopeutuu. Ja voin kertoa, se näyttää toimivan. Yllättäen pimeydestä löytääkin valokatkaisijan. Yllättäen se mitä luuli liian vähäksi onkin niin paljon enemmän kuin se, mitä luuli tarvitsevansa.

Mikä minä olen tuomitsemaan tätä, ennen kuin olen kokenut sen kokonaan ? Mitä jos tästä voikin kehkeytyä jotain niin paljon parempaa, kuin siitä mitä luulin haluavani ? Mitä jos Sinä oletkin oikeassa ? Teot puhukoot puolestansa ja jääkööt sanat vähemmälle. Sanoilla on aloitettu paljon paskaa, teot ovat aina tulleet sanojen jälkeen. Kokeillaan toisinpäin, kerrankin.

This time, This place
Misused, Mistakes
Too long, Too late
Who was I to make you wait
Just one chance
Just one breath
Just in case there's just one left
'Cause you know,
you know, you know

That I love you
I have loved you all along
And I miss you
Been far away for far too long
I keep dreaming you'll be with me
and you'll never go
Stop breathing if
I don't see you anymore

On my knees, I'll ask
Last chance for one last dance
'Cause with you, I'd withstand
All of hell to hold your hand
I'd give it all
I'd give for us
Give anything but I won't give up
'Cause you know,
you know, you know


So far away
Been far away for far too long
So far away
Been far away for far too long
But you know, you know, you know

I wanted
I wanted you to stay
'Cause I needed
I need to hear you say
That I love you
I have loved you all along
And I forgive you
For being away for far too long
So keep breathing
'Cause I'm not leaving you anymore
Believe it
Hold on to me and, never let me go
Keep breathing
'Cause I'm not leaving you anymore
Believe it
Hold on to me and, never let me go
Keep breathing
Hold on to me and, never let me go
Keep breathing
Hold on to me and, never let me go

Nickelback - Far Away

Tämän uuden näkökulman myötä toivotan jokaiselle onnea uudelle vuodelle, tuokoot se mukanaan sitä mitä toivot. Uudet kujeet, uudet ajatukset ja uusi asenne.

Kuka vielä muistaa, mitä tapahtui parisen viikkoa takaperin ? Nii'i... Mitä mä sanoin. On se niin niin ihanaa, kun voi hetken leikkiä että oikeesti välittää ja sen jälkeen palata siihen omaan pieneen kuplaan ja jatkaa sitä omaa helvetin tylsää elämäänsä.

Kuten sanottu ja todettu, elämä ja maailma on julmaa.

Kuten kaikki ovat varmaan huomanneet, olen hiljentynyt hetkeksi. En siksi, että ei olisi ollut mitään sanottavaa tai että jotain järkyttävää olisi tapahtunut, kunhan olen opetellut pitämään pääni kiinni. Nyt ei kuitenkaan enää auta kuin avautua, sen verran kiehuu...

Ensinnäkin. Jokelan tapahtumat.

Kyllä, se oli kauheaa. Kyllä, kaikki ovat järkyttyneitä. Kyllä, ampuja oli sekaisin päästään. Okei, joko riittää ? Maailma ei siihen pysähdy. Se nostakoon kätensä ylös, jolle maailman julmuus ja pahuus tuli yllätyksenä. No niin, kuten arvelinkin...

Toisekseen. Ihmisten tyhmyys.

Mikä helvetti siinä on, että joidenkin ihmisten pitää olla niin saatanan tyhmiä ? Esimerkkinä eräät henkilöt laitoksesta, jota kouluksinikin voi kutsua. Ei jumalauta. Jos jo ko. henkilöiden naaman näkeminen aiheuttaa niin pahan overloadin, että pitää kävellä toiseen suuntaan, missä vika ? Onko se minun päässäni vai siinä, että kuunnellessani heidän keskusteluitaan, todellakin tunnen olevani seuraava Einstein. Miksi ihmiset, joita ei ole varustettu sisälukutaidolla, puheen ymmärtämisellä ja normaalilla maalaisjärjellä voivat edes kuvitella lisääntyvänsä ? Ja mikä helvetti näiden ihmisten vanhempiin on mennyt ? Pistää miettimään...

Kolmanneksi. Ne nk. "Kaverit".

On se nyt perkele kumma, kun ollaan niin tukena ja turvana. Haetaan itselle niitä kaveri-pinnoja ja lauleskellaan kaduilla "Mä olen niin hyvä ystävä" ja todellisuudessa yritetään puukottaa selkään ja jäädään siitä vielä kiinni. Ollaan niin avun tarpeessa ja kun apua on saatu, kadotaan jonnekkin ja jätetään muut miettimään, että mites tässä nyt taas kävi näin... On se niin helvetin hienoa.

Joten annan teille kaikille yleispätevän ohjeen. Älä sekoa, älä ole tyhmä, äläkä helvetti soikoon yritä olla mun ystävä...

Kyllä, kuulemanne huhut ovat totta. Todellakin... Halloween todistaa kuinka karmaisevan julman epäinhimillinen se voi olla ja pakottaa minut kulkemaan ympäri Tamperetta minihameessa (joka voidaan tarkemminkin luokitella vyöksi), sekä korsetissa. Älkää kysykö mitä tapahtui, se on hyvin pitkä tarina.

Olen vakaasti sitä mieltä että voin selviytyä tästä tehtävästä ainoastaan kahdella tavalla; Huumorilla ja viinalla. Eli siis varokaa vaan, teinipissisihQdaA pinkkeine paitoineen valloittaa näköalanne ja tuottaa suunnatonta tuskaa, sekä mahdollisesti aivovaurioita.

Lukitkaa koirat, kissat, lapset ja vanhukset sisään... Toisaalta, ei sielläkään ole turvallista ;)

Heräsinpä tossa aamulla ja aloin kattelemaan kämppää... Vois varmaan vähän ryhdistäytyä tai jotain... Kämpästä löytyy meinaan ihan helvetisti tyhjiä pulloja, paskaa lattioilta yms... Onkohan tää alkoholistin ura sittenkään mua varten ?


Muutenkin olo on niin perkeleen hehkeä... 40 astetta kuumetta ja olo on puolikuollut. Vituttaa vaan kun huomenna oli tarkoitus lähteä kaatamaan, mutta jos olo säilyy tällaisena taidan jäädä kotiin. Ei mikään huono idea muutenkaan, jäädä kotiin siis. Vois vaikka tehdä lisää noita kouluhommia, ennen kuin ne taas unohtuu. Vituttaa vaan, kun ei yhtään kiinnosta mikään runoanalyysi tai Seitsemän Veljestä. Ei vaan jaksa...

Noh, kai sitä voi ottaa tästäkin olosta parhaan irti ja alkaa tekemään jotain...

Voinko enää sanoa, anteeksi ? Voinko olla niin pahoillani, että koko ilta voitaisiin pyyhkiä pois ? Voisiko joku olla niin ystävällinen ja ajaa päälleni autolla ? Kyyneleet, vitutus ja viha, siinä ne mitä mielessä on...

Benfica-Celtic 1-0...

Olen edelleen sitä mieltä että elämä on täysin paskaa, mutta illan peli nostaa mielialaa hieman. Kyllä me nyt Benfica voitetaan ja jos ei voiteta... Nääh... Ei niin voi käydä...

Olen jo varautunut otteluun hyvin, tosin puolet on jo tuhottu, johtuen muista elämässäni tapahtuvista asioista, mutta aina saa lisää :D

Kävin alkossakin tänään kyselemässä olisiko sinne mahdollista tilata pinttipulloja ja kuulema on ;P Alkoholistin urani näyttää siis kaikkea muuta kuin synkältä. Mutta mitä sitä valittamaan, eipä ole ketään valittamassa, joten omapa on asiani. Jaksa kuunnella kenenkään vinkumista. Jokainen pitäkööt huolen omista orgasmeistaan ja omasta juomisestaan...

Mutta nyt joudun pahoitellen (nii varmaa) poistumaan takavasemmalle, koska jääkaappi on siellä ja juomat sen sisällä... Palataan istunnolle...

Magnersin sumentama mieleni kuittaa...

Tampereelta EI löydy baaria, jossa näkyisi huomenna Benfica-Celtic ottelu... Joten sekin lisää ahdistusta :(

Kyllä... Vihaan elämääni ja olen masentunut. Kaikki menee päin vittua ja tekis mieli hukuttaa surunsa pulloon... Ja niin aion tehdäkin... Elämällä ei ole enää mitään merkitystä ja kaikki menee kuitenkin vain vituiksi. Ei jaksa enää.

Miksi, oi miksi ? Miksi maailman pitää olla niin epäreilu ja potkia samaa ihmistä päähän kerta toisensa jälkeen. Miksi maailma aina välillä näyttää että olisi jotain valoa tunnelin päässä, vain jotta saisin todeta sen olevan juna ? MIKSI ?

Miksei maailmassa voisi olla edes yhden päivän normaalia ? Miksi sitä paskaa pitää sataa joka päivä ? Ja miksi aina yhden ihmisen niskaan ? Voisin vain piiloutua pimeään nurkkaan ja itkeä koko helvetin illan, taas... Niin kuin olen tehnyt jo muutaman päivän.

Kukaan ei mua ymmärrä, eikä halua ymmärtää. Vihaan maailmaa, vihatkaa vaan mua rauhassa, ei kiinnosta. Elämältäni on viety merkitys....



Ja te varmaan haluatte tietää mitä on tapahtunut...

Celtic hävisi Rangersille 3-0 :(

Olen nyt seuraillut tilannetta muutaman viikon. Miettinyt miksi oikeastaan tulin tänne takaisin, olisinko tullut takaisin jos minun ei olisi ollut pakko ja ennen kaikkea lähdenkö takaisin kotiin ennemmin tai myöhemmin...

Vastaus on selvä. Lähden ensimmäisellä lennolla jolla se on mahdollista. Otan mukaan vai ne kaikkein tärkeimmät asiat ja unohdan koko Suomen olemassa olon. Siinä on vastaukseni.

Kuinka huvittavaa onkaan seurata ja kuunnella nk. ystävieni keskusteluita. He kerran sanoivat minulle "Ei täällä mikään muutu" ja voi kuinka oikeassa he olivatkaan. Nyt he yrittävät sanoillaan hakata minut nöyräksi, ymmärtämättä että minä en enää välitä. Minun ei tarvitse selitellä heille, ei välittää vaikka he nauraisivat minulle selkäni takana...

Minä olen jatkanut eteenpäin. Vaikka askellus voi olla haparointia näin alkuun, on minulla kantavana ajatuksena Hän.

Joten suoraan sanottuna ja rautalangasta vääntämällä...

Who gives a shit ?!