IRC-Galleria

Voinko enää sanoa, anteeksi ? Voinko olla niin pahoillani, että koko ilta voitaisiin pyyhkiä pois ? Voisiko joku olla niin ystävällinen ja ajaa päälleni autolla ? Kyyneleet, vitutus ja viha, siinä ne mitä mielessä on...

Benfica-Celtic 1-0...

Olen edelleen sitä mieltä että elämä on täysin paskaa, mutta illan peli nostaa mielialaa hieman. Kyllä me nyt Benfica voitetaan ja jos ei voiteta... Nääh... Ei niin voi käydä...

Olen jo varautunut otteluun hyvin, tosin puolet on jo tuhottu, johtuen muista elämässäni tapahtuvista asioista, mutta aina saa lisää :D

Kävin alkossakin tänään kyselemässä olisiko sinne mahdollista tilata pinttipulloja ja kuulema on ;P Alkoholistin urani näyttää siis kaikkea muuta kuin synkältä. Mutta mitä sitä valittamaan, eipä ole ketään valittamassa, joten omapa on asiani. Jaksa kuunnella kenenkään vinkumista. Jokainen pitäkööt huolen omista orgasmeistaan ja omasta juomisestaan...

Mutta nyt joudun pahoitellen (nii varmaa) poistumaan takavasemmalle, koska jääkaappi on siellä ja juomat sen sisällä... Palataan istunnolle...

Magnersin sumentama mieleni kuittaa...

Tampereelta EI löydy baaria, jossa näkyisi huomenna Benfica-Celtic ottelu... Joten sekin lisää ahdistusta :(

Kyllä... Vihaan elämääni ja olen masentunut. Kaikki menee päin vittua ja tekis mieli hukuttaa surunsa pulloon... Ja niin aion tehdäkin... Elämällä ei ole enää mitään merkitystä ja kaikki menee kuitenkin vain vituiksi. Ei jaksa enää.

Miksi, oi miksi ? Miksi maailman pitää olla niin epäreilu ja potkia samaa ihmistä päähän kerta toisensa jälkeen. Miksi maailma aina välillä näyttää että olisi jotain valoa tunnelin päässä, vain jotta saisin todeta sen olevan juna ? MIKSI ?

Miksei maailmassa voisi olla edes yhden päivän normaalia ? Miksi sitä paskaa pitää sataa joka päivä ? Ja miksi aina yhden ihmisen niskaan ? Voisin vain piiloutua pimeään nurkkaan ja itkeä koko helvetin illan, taas... Niin kuin olen tehnyt jo muutaman päivän.

Kukaan ei mua ymmärrä, eikä halua ymmärtää. Vihaan maailmaa, vihatkaa vaan mua rauhassa, ei kiinnosta. Elämältäni on viety merkitys....



Ja te varmaan haluatte tietää mitä on tapahtunut...

Celtic hävisi Rangersille 3-0 :(

Olen nyt seuraillut tilannetta muutaman viikon. Miettinyt miksi oikeastaan tulin tänne takaisin, olisinko tullut takaisin jos minun ei olisi ollut pakko ja ennen kaikkea lähdenkö takaisin kotiin ennemmin tai myöhemmin...

Vastaus on selvä. Lähden ensimmäisellä lennolla jolla se on mahdollista. Otan mukaan vai ne kaikkein tärkeimmät asiat ja unohdan koko Suomen olemassa olon. Siinä on vastaukseni.

Kuinka huvittavaa onkaan seurata ja kuunnella nk. ystävieni keskusteluita. He kerran sanoivat minulle "Ei täällä mikään muutu" ja voi kuinka oikeassa he olivatkaan. Nyt he yrittävät sanoillaan hakata minut nöyräksi, ymmärtämättä että minä en enää välitä. Minun ei tarvitse selitellä heille, ei välittää vaikka he nauraisivat minulle selkäni takana...

Minä olen jatkanut eteenpäin. Vaikka askellus voi olla haparointia näin alkuun, on minulla kantavana ajatuksena Hän.

Joten suoraan sanottuna ja rautalangasta vääntämällä...

Who gives a shit ?!

Kieroutunut mieleni menee entistä kieroontuneemmaksi, kun alan sitä ymmärtämään...

Mistä johtuu yhtäkkinen polvien alta pettaminen tai sydämen tykytys...? Siitä, että jossain joku puhuu englantia irlantilaisella aksentilla...

Mistä johtuu omituinen virne naamallani...? Siitä, että juurikin muistin jotain hauskaa ja joku puhui siinä englantia irlantilaisella aksentilla.

Mistä johtuu se, kun alan nauramaan yksin..? Mä olen vaan ihan vitun sekaisin... Tai muistin juuri kuinka joku sanoi jotain englanniksi Corkin aksentilla...

Kuten sanoin, kiero on mieli...

Kieromieli kuittaa...

Ei helvetti... Kieroutunut krapulainen mieleni on hyvin hyvin epämääräinen :D

Ajattelin vaan kertoa sen teillekin. Ei mulla muuta...

Tampere kuittaa...

Ei helvetti... Nyt ei voi muuta sanoa kun että mitä helvettiä sitä tuli ajateltua eilen ?

Jos jollain on jotain käsitystä mitä vittua tapahtui, voi ottaa yhteyttä muhun. Kädet paskana, selässä helvetin iso mustelma ja järkyttävä susikrapula... Ei vittu... Tätä ei olis ikinä tapahtunut Irlannissa... No nyt menee kyllä lujaa :D

Mitä opimme tästä ? Suomi on EVIL !

Kai sitä pitäisi sitten päivitellä tätäkin...

Paluu Suomeen oli katkeran suloinen... Vituttaa niin suunnattomasti ja lasken suunnilleen jo tunteja, että pääsen takaisin. 28.12. olisi siis lento ja paluu joskus 4.1. tienoilla... Luvassa mukava Uusi Vuosi siis :)

Samoin laskeskelen tunteja seuraavaan matkaan, joka olisi maaliskuussa... Pariksi viikoksi pitäisi lähteä kekkuloimaan Irlantiin. Synttäreitä juhlimaan ja silleen... Ei kai siinä mitään. Ikävä on Fiachraa ja Ruadhan'ia... Samoin kaikkia muita kavereita, mutta noita veljeksiä ehkä eniten.

8.10.2007 klo 08.15 nukkui rakas tammani pois. Ikä alkoi jo painaa niin paljon, että uskon oikean ratkaisun olevan päästö vihreämmille laitumille. Ikää tammalla oli jo 21 vuotta ja vaikka mieli oli virkeä, ei kroppa ja jalat olisi enää jaksaneet kauan.

Eli hyvin menee siis... No mutta... Kai tunnelin päässä näkyy valoakin, eikä se taida olla juna tällä kertaa. Saa nähdä miten tarina jatkuu...

Tampere kuittaa...

Mä joudun tulemaan takas :( Ei tahdo... Vituttaa...

No joo... Ostin uuden matkalaukun ja se on ISO ! Siltikään en saa kaikkea mahtumaan :D On tullut vähän shoppailtua lähiaikoina... No mutta joo... Ei kai tässä mitään muuta ihmeellistä... Lopetin työt torstaina ja nyt on suunnitelmissa ainoastaan hirveetä kännäämistä... Päätin kylläkin etten kännää tiistai-iltana koska muistan miten kauheeta oli olla krapulassa koneessa... Never again...

Mutta mutta... Näemme siis toisemme pian, päivän tietävät vain harvat ja valitut ;)