IRC-Galleria

Polyhymnia

Polyhymnia

rakastaa kaikkia

MuuttostressiäMaanantai 31.07.2006 20:45

Huomenna kaupunki ja maisema sen mukana vaihtuu. Onnekkaan sattuman kautta sain varsin mukavan kämpän Lappeenrannasta, tänään pitäisi vielä selvitä saanko iltatöitä vai jatkuuko metsästys niiden osalta...

Ei kun kissa kainaloon ja menoks.

OpiskelemaanMaanantai 26.06.2006 18:13

Kaupunginvaihto taas edessä, kohta en enää Kouvolassa asusta. On vaan harvinaisen mielenkiintoinen tehtävä kuukaudessa etsiä asunto ja päästä muuttamaan ilman rahaa. Apua! No, asioilla on paha tapa järjestyä, kai tästä vielä elettävä elämä tulee. Toivottavasti. Ainakin nyt on taas parille vuodelle jotain tekemistä, uuden ammatin opiskelu.
Lappeenrantaan siis.

UlkopuolellaTorstai 15.06.2006 01:59

Aikoja jolloin haluaisin vajota maan alle. Toisinaan sitä vaan tuntee olevansa täysin erillään juuri niistä ihmisistä joiden kuvittelee olevan niitä lähimpiä ja rakkaimpia. Joku vaan tulee ja kolauttaa halolla otsaan että hei, et ole osa tätä kokonaisuutta. Ja jostain kumman syystä tuntuu, että nimenomaan minunlaiseni yksin asuva sinkkutyttö on kaikkein helpointa aina työntää syrjään, siis toisin sanoen lakaista maton alle piiloon kunnes taas osoittaudun hyödylliseksi kapistukseksi.
En hyväksy. Olkaa sitten perkele keskenänne.
Mie meen kotiin.

Paskoja lapsiaSunnuntai 14.05.2006 03:02

Miten ihminen toisinaan voikin tuntea itsensä niin kovin huonoksi ja inhottavaksi persoonaksi. Äitienpäivä sai aikaiseksi paskalapsi-syndrooman, en vaan yksinkertaisesti tunne olevani tarpeeksi kiltti tytär äidilleni. Inhottava ja ilkeämielinen ja kaiken lisäksi ahdistun kun kotiseudulle palaan. Jotkut tunnetilat on todellakin paikkaan sidottuja. Mutta minkäs minä sille voin, etten ollut onnellinen ja huoleton lapsi, vaan ahdistunut ja maahan tallottu (kiitokset vaan kaikille jotka tekivät sen hyvinkin selväksi etten ole hyvä sellaisena kuin olen). Ja ne nimenomaiset tunteet olen voimakkaimillaan kokenut juurikin täällä, missä olen 18 vuotta elämästäni viettänyt.

Kyllä. Vuodatustahan siitä tuli.

Hyvää äitienpäivää toivottaa yksi erittäin paska lapsi.

Lisäkommentti fiilistelyilleSunnuntai 07.05.2006 15:24

Mokoman keikan jälkitunnelmien uusinta tuli viimeyönä, täysin sama porukka Centrossa täysin samassa pöydässä ja melkeinpä samoilla tuoleillakin vielä. Tästähän alkaa tulla tapa. Tällä kertaa Antti ei kuitenkaan sammunut syliin, eikä toinen Antti yrittänyt varastoida pitsaa olkalaukkuunsa ja kaikki pääsivät omin jaloin kotio nukkumaan. Jotain edistystä sentään :)

SunnuntaifiilistelyäSunnuntai 07.05.2006 15:22

Muppet show pyörii taustalla, vanhan viinan hajukin leijailee ulos avoimesta parvekkeen ovesta, elämä on tasaista ja mallillaan. Ainakin jotain sinne päin. Aivan sama. Töitä ei ole vieläkään, mutta minkäs teet, jos ei ole niin sitten ei ole. Toivottavasti edes syksyllä kouluun pääsis. Onneksi on ystäviä ettei tarvitse yksin päätä seinään hakata, aina on joku pystyyn nostamassa. Fiilistelen loppupäivän, kun nyt on niin hyvä ilmakin :)

Palvelukseen tarjotaanMaanantai 17.04.2006 17:05

Tahdon TÖITÄ!!! Pää sekoaa ja mökkihöperyys iskee, eihän tämmöinen ole ihmisen elämää hitto vieköön.

KänniääliöitäLauantai 25.03.2006 14:24

Mokoman keikan jälkitunnelmissa, paita kaljalta haisten ja kurkku kipeänä, katsellen krapulavapinaa ja muistutellen mitä eilis iltana tapahtui. Olen kävelevä muistikirja. Sain myös toimia lapsenvahtina hyvinkin juopuneille ihmisille. Mikäs sen mukavampaa...............mutta onpahan itselläni hyvä olo, edes neljän tunnin yöunet ei jaksa haitata. Paistaahan sentään aurinko :)

Kevät :)
Muuttoa odotellessa aika hidastuu. Tekisi mieli jo pakata koko elämä pahvilaatikkoon ja jäädä odottelemaan jos se vaikka paranisi odottaessa. Eihän sitä koskaan tiedä...
Kevyellä kenttävitutuksellä edetään uuttavuotta, mainiosta vuodenvaihteesta huolimatta palasin heti arjen alettua (mikä arki se työttömän arki on) takaisin normaaliolotilaan. eli miksimaailmapotkiipäähänjamikävikatässäkaikessaonkuneimistääntulemitäänjaonkosevittuvaanasennekysymysjosyhteiskuntaonepäreilueikätöitäkäänoleeikärahaaeikärakkauttakaanperkeleeseen. Se on tuttu ja turvallinen olotila, miksipä siitä luopuisinkaan.

Flunssa sentään parani.

Olen onnellinen.