IRC-Galleria

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

sekö oli sitten siinä?Torstai 26.04.2007 05:35

et muuten usko minkälainen aivan uskomaton ja uudenlainen pelonsekainen järkyttävä ahdistus tulee aina välillä kun kuulee jonkun kaverin valmistuvan. OLIKO SE NYT SITTEN SIINÄ?

Tähän kevääseen asti on voinut 25 vuotta lykätä suunnitelmia tuonnemaksi. Nyt ei kai enää kovin pitkään voi. Tai toki voi mutta ainakaan se ei ole enää yhtä hauskaa.

Pallogrilliretoriikka on aina jotenkin kolahtanut ehkä ideologisesti: vihasin rivitalon pätkiä ja farmariautoja siitä hetkestä kun rupesin 14-vuotiaana diggailemaan Pelleä. Mutta sitä en osannut ennustaa, että se viha ja pelko konkretisoituis näin henkilökohtaisesti missään vaiheessa.

Mä sinetöin gradulaatikon ja muutan poste restanteen. Lähetän sitten kortin.

vaihtoraportti Banska BystricastaPerjantai 16.02.2007 16:16

laitan vielä huvikseni tähän vaihtoraportin, joka saattaa hamassa tulevaisuudessa löytyä myös kv-palveluiden sivuilta...


VAIHTOPAIKAN JA -AJAN VALINNASTA

En sen tarkemmin miettinyt minne olisin halunnut lähteä mutta selaillessani kohdeyliopistolistaa silmääni osui joitain mielenkiintoisena pitämiäni itäisen Euroopan maita. Laitoin paperitkin ensiksi menemään Unkarin Debreceniin mutta päätin sitten lopulta vaihtaa Banska Bystricaan, koska en saanut mitään selvää Unkarin opetustarjonnasta. (Jälkikäteen voi toki jossitella että nimenomaan opetus ja sen puute oli Slovakian ehkä suurin puute.)
Vaihtopaikkaa miettivälle antaisin vinkkinä sen, että mikäli tarkoituksena on edes pienissä määrin opiskella vaihdon aikana, kannattaa tarkkaan ottaa selvää kurssien määrästä ja laadusta esimerkiksi juuri näistä raporteista. Kaikkihan tätä samaa sanovat, mutta aiheesta! Itseäni harmittaa, että opintojen kannalta vaihto meni täysin hukkaan, vaikken meinannutkaan liiemmin stressata opiskelusta vaihdon aikana.
Vaikuttaisi siltä, että näissä pienissä ja köyhissä jälkikommunististen maiden yliopistojen opetuksen taso on itkettävän huono. Kursseja ei useinkaan järjestetä lainkaan eikä kurssien kuvauksissa ole mitään todellisuutta vastaavaa. Maidenkin kohdalla kannattaa miettiä, mitä vaihdolta haluaa. Esimerkiksi Slovakia vaikutti tuntemattomuudessaan mielenkiintoiselta ja eksoottiselta Itä-Euroopan maalta mutta tosiasia on kuitenkin se, että kaikenlainen neukku- ja muu romantiikka häviää melko nopeasti paikan päällä kun arki koittaa.
Jos Banskaan päättää kuitenkin matkustaa, helpoiten se onnistuu lentämällä joko Wieniin, Budapestiin tai Ryanairilla esimerkiksi Lontoon kautta Bratislavaan. Slovakiassa busseissa saa opiskelija-alennuksen ja niitä kulkee hyvin tihein väliajoin, tosin joskus ne ovat täynnä ja haisevat pahalle... Banskaan pääsee myös junalla mutta yleensä ne eivät ole nopeampia ja maksavat enemmän.
Tein lopullisen päätöksen vaihtoon lähdöstä melko myöhään edeltävänä keväänä, ehkäpä maaliskuussa. Elämäntilanteen muutokset ja viimeinen lukukausi ennen gradun aloittamista vaikuttivat päätökseen vaihdon ajankohdasta. Suosittelen kuitenkin lähtemään vaihtoon aikaisemmin, silloin kun opiskelut jatkuvat luontevasti vielä vaihdosta palatessakin. Uskoisin, että vaihdosta olisi ollut helpompaa palata, mikäli ei olisi suoraan tarvinnut ruveta miettimään gradun aihetta...

KIELIKURSSI

Osallistuin Slovakian kielikurssille (EILC), jota voin suositella lämpimästi kaikille vaihtoon lähteville. Intensiivisellä kurssilla saattaisi jossain muualla jopa oppia hieman kieltäkin mutta vielä tärkeämpää on se, että kurssilla tapasi paljon ihmisiä ja sai kavereita. Toki niitä löytyi sitten lukukaudenkin alettua mutta kurssista sai ikään kuin varaslähdön maahan tutustumisessa. Kurssilaisille järjestettiin myös erilaisia retkiä, jotka olivat oikein antoisia myös kohdekaupunkiin ja lähiseutuun tutustuttaessa. Itse kielen opetteleminen oli jokseenkin mahdotonta, sillä suurin osa opettajista ei puhunut englantia. Suurin osa kurssin opiskelijoista oli puolalaisia, joiden kieli on hyvin lähellä slovakkia.

YLIOPISTO

Matej Belin yliopiston tiedekunnat sijaitsevat ympäri Banska Bystricaa; oma politiikan ja kansainvälisten suhteiden tiedekunta sijaitsi loistavalla paikalla keskustassa. Tiedekunnan rakennus oli myös oikein näyttävä pytinki poiketen muista tiedekunnista, joista suurin osa on kommunismin aikaisia valtavia betonikolosseja.
Kuten jo ehkä kävikin selväksi, opiskelulle ei Banskan reissusta ollut kuin enintään haittaa. Jos edes harkitsee jotain oikeasti hyötyvänsä vaihdosta, ei sinne kannata lähteä. Kurssit ovat täysiä vitsejä, joiden organisoinnista vastasimme muiden erasmus-vaihtareiden kanssa pitkälti itse. Kursseille ei osallistu yleensä muita opiskelijoita. Yleensä kurssit muodostuivat yhteensä muutamasta tapaamisesta, joita varten saatettiin lukea muutamia erittäin keskinkertaisia tekstejä. Ketään, opiskelijoita tai opettajia, ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Ovareita napsahteli oikeastaan ilmaiseksi, oli se sitten hyvä eli ei... Esimerkiksi Slovakian poliittisesta järjestelmästä kertovalle kurssille käytiin kuuntelemassa muistaakseni kolme kertaa 30 minuutin turhanpäiväinen jorina, jonka sisältö olisi selvinnyt Wikipediasta viidessä minuutissa. Ja tuo kurssi ei ole edes surkein tai löysin esimerkki.
KV-sihteerinä toiminut Jana Mikova oli oikein avulias juostessaan avuksemme esimerkiksi poliisiasemalla maassaoleskelulomakkeita täyttämässä. Ainoa ongelma oli, ettei hän juurikaan puhunut englantia…

ASUMINEN

Yritimme puolalaisen ystäväni kanssa etsiä kielikurssin aikana asuntoa vaihdon ajaksi mutta se osoittautui vaikeaksi todennäköisesti siksi, että olisimme tarvinneet asuntoa vain niin lyhyeksi aikaa. Asuntoja kuitenkin löytyy jos esimerkiksi jää koko vuodeksi, eikä asuntola houkuttele. Slovakialaisille opiskelijoille yksityiset kämpät ovat liian kalliita (esim. yksiöt 120-180 euroa/kk) joten kova kilpailu ei ole ongelma kämpän etsimisessä.
Lopulta päädyin siis opiskelija-asuntolaan, joka koostui seitsemästä ”blokista” eli rapusta, jonka kussakin kerroksessa oli neljä ”asuntoa”. Asunnossa oli yhden ja kolmen hengen huoneet sekä suihku ja lavuaari erillään vessasta jossa oli pelkkä pönttö. Asunto oli käytännössä ilmainen, noin 35€/kk. Viikonloppuisin 90 % slovakialaisista opiskelijoista lähti kotipaikkakunnilleen, jolloin asuntolaan jäi vain vaihtareita. Nettiyhteyttä ei ollut kuin muutamassa antiikkisessa koneessa asuntolan aulassa. Muutamassa keskustan kuppilassa on langaton nettiyhteys.
Asuntola oli siedettävä mutta jotkut asiat olivat melko rasittavia. Asenne toki vaikuttaa, eikä mihinkään näistä seuraavista detaljeista kuole mutta pidemmän päälle on todella rassaavaa kokea elävänsä kuin tarhakettu. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta JOKAINEN henkilökunnan jäsen huokuu pyhää vihaa sinua kohtaan, koska ei ymmärrä, että kaikkia ei voi kohdella samalla tavalla kuin neuvostoaikaan elänyttä 18-vuotiasta, ja äidin holhousta kaipaavaa slovakkipoikaa. Asuntola on kuin keskitysleiri. Ennen kuin pääset sisälle, tulee sinun näyttää henkilökorttisi kahteen kertaan murahteleville holhoaville byrokraateille, joilla ei ole mitään käytöstapoja. Yöllä saatat joutua odottamaan sisään pääsyä pakkasessa puoli tuntia, jos respa on kierroksella. 16 hengen yhteiskeittiöstä katosi sekopäisen siivoojan matkaan kaikki tavara, joka sattuu unohtumaan väärään paikkaan, esim. pöydälle (!).
Kavereita voi tulla yöksi maksua vastaan, jos olet ensin selvittänyt asuntolan pomolle kuka on tulossa ja miksi. Huonekavereilta vaaditaan toki kirjallinen lupa. Sähkölaitteiden käytöstä piti maksaa lisämaksu jälkikäteen. (Informaatiota ei luonnollisestikaan ollut englanniksi, vaikka yhdessä ainoassa rapussa asui koko yliopiston vaihtarit, noin 30 henkeä.) Huoneeseesi sinulta lupaa kysymättä ilmestyvä setä räpsäyttää myös sakkolappusen käteen, jos satut omistamaan vaikkapa ylimääräisen lukulampun.
Rikkomalla vahingossa kaikenlaisia sääntöjä, joiden olemassaoloa et ole voinut edes kuvitella ja joita löytyy loputtomasti, joudut maksamaan. Hissi ei kai toimi aamukolmen ja kuuden välillä. Kuumaa vettä ei tule puolen yön jälkeen. Ulkopuoliset ihmiset saavat vierailla asuntolassa iltakymmeneen, ja opiskelijat jopa puoleen yöhön saakka kunhan heidän henkilötietonsa kirjataan ylös.
Edellisten vaihtarien antaman kritiikin jälkihöyryissä hankittiin noin 900 hengen asuntolaan yksi pesukone. Onneksi pesukone saapui jossain vaiheessa, sillä pyykinpesu lavuaarissa tai kalliihkojen keskustan pesuloiden käyttö alkoi jo hieman harmittaa.
Lämpimään vuodenaikaan erilaiset ötökät, mm. torakat saattavat hinkua sänkyysi. Hiiriä en nähnyt itse mutta niitäkin aina joskus kuulemma näkyi.
Asumiseen liittyviä hyviä puolia oli lähinnä sosiaalisuus: esimerkiksi isossa keittiössä tutustui helposti paitsi vaihtareihin, myös joihinkin paikallisiin. Tuo yhteiselo oli oikein kivaa; niinä iltoina kun ei keskustaan jaksanut lähteä, katsoimme elokuvia läppäreiltä ja sen sellaista. Asunto oli myös suhteellisen siisti ja harvalukuiset kalusteet oli uusittu. Suurin osa vaihtareista sijoitetaan remontoituun osaan. Keskustan asuntolan puoleiselta taksitolpalta pääsi 50 kruunulla, eli noin 1,3 eurolla kämpälle ja takaisin. Matka ei ole kuin pari kilometriä mutta asuntola sijaitsi melko jyrkän mäen päällä eikä sinne aina huvittanut kävellä.

KAUPUNKI JA IHMISET

Banska Bystrica on kooltaan jotain Joensuun ja Jyväskylän välistä. Kaupunki sijaitsee hienolla paikalla vuoristossa ja esimerkiksi patikoinnista tai laskettelusta innostuneelle Banska sopiikin hyvin; maisemat ovat komeita. Vanha keskusta ostos- ja kävelykatuineen on kaunista katseltavaa kun taas lähiöt valtavine neuvostobunkkereineen ovat vaikuttavia ihan muuten vain... Ilmasto on yllättävän lähellä Suomea vuoristoisuutensa vuoksi. Syyskuussa voi tosin olla vielä paljon lämpimämpi kuin Suomessa mutta ensi lumi voi hyvinkin tulla jo marraskuussa.
Yleensä opiskelijat puhuivat englantia jonkun verran, jotkut myös saksaa. Yleensä nuorempi väki oli myös oikein avuliasta jos apua tarvitsi johonkin. Ei-opiskelevat nuoret ja vanhemmat ihmiset eivät yleensä osanneet englantia, vanhukset osaavat jonkin verran saksaa. Luonteen piirteiltään slovakialaiset muistuttavat yllättävän paljon suomalaisia; jään rikkouduttua tympeältä vaikuttaneet kyrmyniskat osoittautuivat yleensä avuliaiksi ja vieraanvaraisiksi. Joissain asioissa, kuten jonottamisessa, slovakeilla on tyystin neuvostoajan tavat; vanhat mummot todella hallitsevat kyynärpäätaktiikan. Asiaan tottuu kun muistaa, että neuvostoajasta on lopulta hyvin lyhyt aika. Tuolloin appelsiineja saattoi nähdä kerran vuodessa jouluisin, eikä päivittäinen kaalinpään saaminen ruokapöytään välttämättä onnistunut ilman kepulikonsteja. Noista ajoista juontaa myös järjestäytynyt rikollisuus, joka on Banskassakin läsnä, vaikkei siitä juuri puhuta. Kenties myös hymyilemättömyys, kylmyys ja tietynlainen materialismi, sekä tietenkin huvittavan tukeva byrokratia ovat seurausta suurista yhteiskunnallisesta murroksesta, romaneihin ja unkarilaisiin kohdistuvasta rasismista puhumattakaan.
Juomatavoissa slovakit eivät ole sen kummempia kuin suomalaisetkaan. Kumma kyllä, opiskelijoidenkin kännissä heiluminen oli jopa pelottavampaa kuin Suomessa. Ulkomaalaisia ei Slovakiassa Bratislavan ulkopuolella juuri näy, joten joskus myös kielien puhuminen saattaa herättää ihmeen paljon hämmästystä. Kaupungilla liikkuessa tunti yleensä olonsa turvalliseksi mutta kovin paljon ulkomaalaisuuttaan ei kannata varsinkaan humalaisille mainostaa. Suomen kieli kuulostaa slaavilaisille kovasti unkarilta, mikä taas ei välttämättä aina ole mikään hyvä asia unkarilaiseen vähemmistöön kohdistuvan rasismiongelmansa vuoksi.

KAUPAT JA RAVINTOLAT

Vuoden 2006 lopulla keskustan kupeeseen avattiin valtava ostoskeskus, josta löytyvät jatkossa kuulemma myös iso elokuvateatteri ja jättimäinen yökerho, joita ei kaupungista aiemmin löytynyt. Kävelykadun varressa ja muuallakin on paljon meikäläisessä mittakaavassa oikein viihtyisiä ja edukkaita kahviloita. Sikäläisille kahviloiden hintataso on tosin melko kova.
Ravintoloita oli paljon mutta vain kahdessa niistä ruoka oli edes amarillon tai rosson tasoa. Näissä kahdessa parhaassa, ja satunnaisesti muissakin, tarjoilijat puhuivat vähän englantia. Ravintola-annosten hinta vaihteli lounasruoan kahdesta ja puolesta eurosta parhaimpien eli Steak Housen ja Bastan 4-8 euroon. Itse kulutin todella paljon aikaa, ja lopulta myös rahaa, ravintoloissa ja kahviloissa. Ne olivat viihtyisiä ja palvelukin oli yleensä ihan ok-tasoa.
Baareista voisi mainita ainakin keskusaukiolta puoli kilometriä postitoimiston suuntaan sijaitsevan Irish Pubin ja Smädny Mnichin kävelykadulla. Ensiksi mainittu ei ole todellakaan perinteinen irkkupubi vaan todellinen vaihtoehtoluola, jossa oli joskus sikäläisittäin erittäin harvinaista elävää musiikkia. Paikka oli melko saastainen mutta sitäkin omaperäisempi sarjakuvamaisine seinä- ja kattomaalauksineen ja vaihtelevista päihteistä innostuneine poppareineen. Kaupungin halvin baari muodostui myös vaihtareiden kantapaikaksi. Smädny Mnichin yläkerta (Aurora tms.) on viihtyisä rock-pop-chill out -henkinen pikkuinen kirpparisohvapaikka.

LOPUKSI

Asumisesta ja leikkikouluyliopistosta huolimatta olen tyytyväinen vaihtooni. Muissa Euroopan maissa vaihtopaikoista käydään kova kisa, eikä B.Bystrica ole vaihtokohteiden halutuimmasta päästä, joten tänne tuntuu kerääntyvän rennompaa, mukavan ennakkoluulotonta ja avarakatseista porukkaa Puolasta, Slovakiasta, Turkista ja joka puolelta muualta. Kaupunkikin on ihan kiva kauniine keskuskatuineen ja neukkumonumentteineen. Ja todella, olisinhan kaivanut verta nenästäni jos olisin tänne lähtenyt Banskaan ylimielisellä asenteella. Täällä näkee jotain erilaista mutta koen silti velvollisuudekseni kertoa noista epäkohdista, jotka voi vielä vaihtopaikkaa harkitessa välttää.

Kannattaa miettiä, onko Banska Bystrican kaltaisella kaupungilla viime kädessä niin kovin paljon annettavaa. Neukkueksotiikka ei oikein jaksanut enää kannatella muutaman kuukauden jälkeen. Olen tyytyväinen että näin ja koin miten siellä eletään, sammuneen punatähden kalseassa varjossa. Voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa että uudestaan en tulisi. En myöskään voi suositella vaihtokohdetta muille.

VINKKEJÄ
– hanki ISIC-kortti jo Suomesta, sillä se toimii opiskelijakorttina Slovakiassa, siinä missä SYL:n kortti Suomessa. Esimerkiksi bussit antavat matkat yleensä puoleen hintaan opiskelijoille.
– Slovak Spectator on Slovakian ainoa englanniksi ilmestyvä lehti. Sitä voi ostaa ainakin Interpress -myymälästä kävelykadun puolivälistä tai sitten uuden ostarin lehtikioskista.
– jos kiinnostaa niin käy katsomassa Tajovskeho –puiston laidalla sijaitsevaa linnamaista omakotitaloa. Kuvia siitä ei kannata kuitenkaan räpsiä, sillä talon omistaa seudun Miki-niminen rosvopomo. Spectator kertoi ampumatapauksesta kesällä 2006, jolloin Mikin entinen siperiantiikerien hoitaja ammuttiin ja poltettiin autoonsa. Eksotiikkaa!
– Cajovna –niminen teehuone löytyy Arcade –hotellin takaa. Suosittelen.
– käy Wienissä ja Budapestissä. Kumpaankin pääsee nopeasti ja ovat todellakin käymisen arvoisia paikkoja.
– Vuokraa auto ja ajele lähiseudun vuoriston kauniissa pikkukaupungeissa. Banska Stiavnica on todella kaunis ikivanha kaivoskaupunki keskellä vuoristoa. Kamera kannattaa ottaa mukaan.

kotimatkaPerjantai 15.12.2006 20:12

Nyt alkais varmistua miten sen kotimatkan kanssa käy. Pääsen ihmettelemään vielä Krakowan taidekuppiloita ja Wienin valkoviinispitsereitä ensi viikolla ennen kuin käsky käy kotio.
siis ei helvetti. Kävin juttelemassa opettajan kanssa, joka järkkäsi Communication in Media -nimisen kurssin. Tenttiä varten piti lukea englanninkieliset lehtiartikkelit, joita luennoilla käsiteltiin englannin opettelemiseksi. Mutta tentissä todellakin kysyttiin älyttomiä detaljeja kuten mikä on Bulgarian väkiluku ja pääministerin nimi ja muuta vastaavaa. SIIS MIKSI VITUSSA? Mitä ihmeen tekemistä tuommoisella asialla on minkään kanssa?

Kysyin sitten että mitä järkeä siinä on (olen taatusti ainoa palautetta ikuna kyseiselle brittiläiselle säälittävyydelle antanut opiskelija), niin vastaus oli jotain vastaavaa:
"opiskelemme yliopistossa. akateemisessa maailmassa hyvät arvosanat pitää ansaita." Siis mitä helvettiä? Monivalintakysymyksillä ja täysin epäolennaisten tietojen ulkoaopettelemisella ei ole MITääN VITUN TEKEMISTä AKATEEMISUUDEN KANSSA!!!! Perkeleen sotavangit, pitäis vähän opettaa :) Onneks hermo piti jotenkuten mutta kerroin kyllä huolellisesti oman käsitykseni knoppien ulkoaopettelemisesta ja siitä vitun akateemisuudesta...

Yleensäkin täällä alkaa arvostaa Suomalaista yliopistomaailmaa, ainakin yhteiskuntatieteellistä sellaista. Monella alalla varmasti opetellaan enemmän detaljeja kuin omallani, myos Suomessa, mutta lähes kaikki ovat varmaankin käsittäneet sen, että yliopistossa ei välttämättä tarvi käyttää samoja metodeja kuin yläasteella. Suomessa voi yleensä aina antaa jossain muodossa palautetta, jonkinlainen kontrolli pelaa viimeistään lakiteitse eikä arvosanoja tai kursseja voi väsätä ihan subjektiivisesti. Ihan paskaa ei tarvitse eikä haluta niellä.

Joskus ihmettelen miten vaikeata näiden on kehittää omaa systeemiään: pakolaiset myontävät itsekin nämä puutteet usein mutta eivät silti tee mitään. En tiedä miksi. Ne vaan nielee tuon paskan. Jonkin sortin varjo menneisyydestä tämäkin on: ylemmällä hierarkiassa olevaa henkiloä ei kyseenalaisteta IKINä. Jonkseenkin lämminhenkisen huvittava herrapelko ilmenee joskus hauskalla tavalla kuten pukuun pukeutumalla tenttiin mentäessä.

mukavaa,Tiistai 12.12.2006 21:08

lunta sataa.

lopun ajan merkitTiistai 12.12.2006 00:32

nyt niitä sitten alkoi ropisemaan, opintopisteitä. Ensimmäiset neljä tuli kolmen tunnin lukemisella, kuukausi sitten. Ei ollut sedällä aikaa järjestää tenttiä. Toiset neljä tulee tai olisivat tulleet jos olisi lukenut mediakurssin lehtiartikkelit ulkoa. En tiennyt että bulgarian pääministerin nimi on kovin tärkeätä tietää.

No kuitenkin, mikä olennaisempaa, lennot on varattu joulun alle joten ensi viikolla pitäisi kai palata Suomeen. Nyt taidan lähteä kaljalle. Yllätys.

Vaihtarin taivasMaanantai 04.12.2006 16:06

moikka arvon sedät ja tädit.

ajattelin kirjoitella varoituksen sanan eräästä Slovakialaisesta "yliopistosta", kenties satunnaiset vaihtopaikkaansa miettivät opiskelijat loytävät tämän, vaikkapa googlen avulla tai jotenkin.

Banska Bystrican kaupungissa sijaitseva University of Matej Bel ei ole onnistunut pilaamaan vaihtokokemustani esimerkiksi kaikkine hienoine ihmisineen, joita olen täällä syksyn aikana tavannut, mutta yritys on ollut kova:

- Yliopistosta. Eihän tänne kukaan opiskelemaan lähde mutta jos edes harkitsee jotain oikeasti hyotyvänsä vaihdosta, ei tänne kannata tulla. Kurssit ovat täysiä vitsejä, joiden organisoinnista vastasimme muiden erasmusvaihtareiden kanssa käytännollisesti katsoen itse. Kursseille ei osallistu yleensä muita opiskelijoita. Yleensä kurssit ovat muodostuneet yhteensä muutamasta tapaamisesta, joita varten ollaan luettu erittäin keskinkertaisia tekstejä.

Ketään, opiskelijoita tai opettajia, ei yksinkertaisesti kiinnosta. Ovareita napsahtelee oikeastaan ilmaiseksi, oli se sitten hyvä eli ei.

Esimerkiksi Slovakian poliittisesta järjestelmästä kertovalle kurssille on pitänyt käydä kuuntelemassa muistaakseni kolme kertaa 30 minuutin turhan päiväinen jorina, jonka sisälto olisi selvinnyt wikipediasta viidessä minuutissa. Ja tuo kurssi ei ole edes surkein tai loysin esimerkki.

- Asumisesta. Mihinkään näistä detaljeista ei kuole mutta pidemmän päälle on todella rassaavaa kokea elävänsä kuin tarhakettu.Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta JOKAINEN henkilokunnan jäsen huokuu pyhää vihaa sinua kohtaan, koska ei ymmärrä, että kaikkia ei voi kohdella samalla tavalla kuin neuvostoaikaan elänyttä 18-vuotiasta, ja äidin holhousta kaipavaa slovakkipoikaa.

Asuntola on kuin keskitysleiri. Ennen kuin pääset sisälle, tulee sinun näyttää ID-korttisi kahteen kertaan murahteleville neukkumursuille, joilla ei ole mitään käytostapoja. Yollä saatat joutua odottamaan pakkasessa puoli tuntia, jos respa on kierroksella. 16 hengen yhteiskeittiostä katoaa sekopäisen siivojan matkaan kaikki tavara, joka sattuu unohtumaan väärään paikkaan, esim. poydälle (!).

Kavereita voi tulla yoksi maksua vastaan, jos olet ensin selvittänyt asuntolan pomolle kuka on tulossa ja miksi. Huone- tai kämppäkavereilta vaaditaan toki kirjallinen lupa.

Sähkolaitteista piti maksaa lisämaksu jälkikäteen, tietenkin ilmaan mitään ennakkotietoa. (Minkäänlaista informaatiota ei luonnollisestikaan ole englanniksi, vaikka yhdessä ainoassa rapussa asuu noin 50 vaihtaria.)
Huoneeseesi sinulta lupaa kysymättä ilmestyvä setä räpsäyttää myos sakkolappusen käteen, jos satut omistamaan vaikkapa ylimääräisen lukulampun.

Rikkomalla vahingossa kaikenlaisia sääntojä, joiden olemassaoloa et ole voinut edes kuvitella ja joita loytyy loputtomasti, joudut maksamaan.

Hissi ei toimi aamukolmen ja kuuden välillä. Kuumaa vettä ei tule puolen yon jälkeen. Ulkopuoliset ihmiset saavat vierailla asuntolassa iltakymmeneen, ja opiskelijat jopa puoleen yohon saakka kunhan heidän henkilotietonsa kirjataan ylos.

Viime vuotisen vaihtarikritiikin jälkihoyryissä hankittiin noin 900 hengen asuntolaan yksi (1) pesukone muutama kk sitten, eli parannustakin on toki tapahtunut

(Pitää nyt vielä toistaa, että kaikesta huolimatta olen tyytyväinen vaihtooni. Muissa Euroopan maissa vaihtopaikoista käydään kova kisa, eikä B.Bystrica ole halutuimmasta päästä, joten tänne tuntuu kerääntyvän mukavan ennakkoluulotonta ja avarakatseista porukkaa Puolasta, Slovakiasta, Turkista ja joka puolelta muualta. Kaupunkikin on ihan kiva kauniine keskuskatuineen ja neukkumonumentteineen. Ja todella, olisinhan kaivanut verta nenästäni jos olisin tänne lähtenyt sillä asenteella, että "ettehän te sotavangit mitään osaa". Vaikka ei ne mitään osaakaan :D )

Neukkueksotiikka ei vain oikein jaksa kannattaa enää muutaman kuukauden jälkeen. Olen tyytyväinen että näin ja koin miten täällä eletään, sammuneen punatähden kalseassa varjossa. Voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa että uudestaan en tulisi.
« Uudemmat - Vanhemmat »