Kuolema korjaa katalan kauneuden, rikkoo hiljaisuuden.
Ei tunne itseään, ei veljeään. On kuitenkin kuin ei välittäisi.
Sisällä palaa tuli jonka sammuttamiseen ei riitä vesi.
Aallon harjalle, pesäänsä rakentaa.
Yksinäisyys ja kori kaljaa, melankolian eväät.
Puhtaat sulat puutuvat, laskeutuvat takatalveen.
Pakkasen jälkeen tulee aina lämmin, elämä herää.
Sama eilen, sama tänään.
Ensimmäinen huikka kossupullosta ja baanalle, perinteisen miehen elämää.
Lirkuttelut naapurin leskirouvalle, sadattelut miehille.
Tämä poika saa tänään, ainakin kolmesti.
Itsevarmuus ei muuta todellisuutta.
Uni on unelmaa, totuus tuskaa. Harva tuskaa kestää, unessa elää.
Tuuduttaudu hyvään oloon, vielä kun se kestää.
Ylihuomenna se alkaa, petturuus hyvässä valossa.
Pimeä kestää vain hetken. Sen jälkeen, valo.
Kävelen tuoreessa asvaltissa, sotken saappaani sahajauhoon.
Meikäläinen, menninkäinen, kannan korteni kekoon.
Milloin teen, milloin en. Olen kuitenkin sinua varten.
Juhlatoimitus voi alkaa.
Kuin olisi jossain muualla, suurien peltojen keskellä.
Ei puita ympärillä, ei taloja näkyvillä.
Vain minä ainoastaan, yksin tyhjässä.
Kuppi kahvia seurana, kylmää sekin.